Vuorovaikutus ja kommunikointi

Lapsi ja aikuinen katsovat toisiaan silmiin.

Yksi kommunikoinnin edellytyksistä on kyky ottaa kontaktia toiseen ihmiseen. Kuva: iStockphoto.com

Kommunikointi kehittyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Syntymästä lähtien kertyvät kokemukset lapsen ja vanhemman sekä ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta luovat perustan kommunikoinnille ja kielen kehitykselle.

Yhteys ympäristöön ja toisiin ihmisiin tapahtuu aistien välityksellä. Jos lapsen kyky havainnoida ja tulkita ympäristöään on puutteellinen tai varhaiskehitys etenee tavanomaista hitaammin, lapsi tarvitsee erityistä tukea lähi-ihmisiltään.

Lisätietoa aiheesta, jos vuorovaikutus ei etene tavalliseen tahtiin.

Varhainen vuorovaikutus luo perustan kommunikoinnille

Ennen kuin esimerkiksi lapsi voi alkaa kommunikoida aloitteellisesti ja aktiivisesti, hän tarvitsee runsaasti hyviä vuorovaikutuskokemuksia. Kokemuksia, että on mukavaa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja että toinen ihminen vastaa hänen eleisiinsä ja äännähdyksiinsä.

Hiukan alle vuoden iässä lapsi alkaa tarkistaa katseellaan, kiinnittääkö toinen huomionsa samaan asiaan kuin hänkin. Hän alkaa näyttää ja osoittaa asioita, esineitä ja tekemisiä toiselle ihmiselle. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että varhainen vuorovaikutus on kehittymässä tietoiseksi kommunikoinniksi. 

Varhaiset vuorovaikutuskokemukset

Aistit vuorovaikutuksessa

Kielen merkitysten oppiminen

Kielen merkitysten oppimisen kannalta tärkeitä ovat lapsen ja aikuisen yhteiset toiminnan tilanteet, joissa molemmat ovat kiinnittäneet huomionsa samaan kohteeseen.

Tällaisessa tilanteessa aikuinen tyypillisesti nimeää niitä esineitä, ihmisiä ja toimintoja, joihin hän huomaa lapsen kulloinkin kohdistavan huomionsa. Näin lapsi oppii, että eri sanoilla voidaan viitata erilaisiin kohteisiin ja että sanoilla on eri ihmisille sama merkitys.

Aluksi lapsen oman, kehittyvän kielen sanojen merkitykset voivat olla hiukan erilaisia kuin aikuisilla. Tämä johtuu paitsi siitä, että hänen sanavarastonsa ja muu kielensä on vielä suppea, myös siitä, että hän jäsentää ympäröivän maailman eri tavalla kuin aikuiset.

Käsitteiden rajat voivat olla laajemmat tai suppeammat, tai lapsi voi aikuisten mielestä käyttää kokonaan "vääriä" sanoja. Kielenkäyttökokemusten myötä sanojen merkitykset kuitenkin vähitellen tarkentuvat ja alkavat yhä enemmän vastata aikuisten käyttämän kielen merkityksiä.

Kielen ja puheen kehitys

Lapset tuntuvat omaksuvan vuorovaikutustaitonsa ja kommunikoivan kielen lähes itsestään, vaikka kommunikoinnin, kielen ja puheen kehityksessä on myös melko suuria yksilöllisiä eroja.

Suurin osa lapsista alkaa ymmärtää tuttuihin tilanteisiin liittyvää puhetta alle vuoden ikäisenä, sanoo ensimmäiset sanansa noin vuoden ikäisenä ja alkaa yhdistellä sanoja puolentoista, kahden vuoden iässä.

Muutamaa vuotta myöhemmin lapsen käyttämä kieli muistuttaa jo suurelta osaltaan ympäristön aikuisten kieltä, vaikka puheessa onkin vielä jonkin verran lapsenomaisia piirteitä. Viimeisetkin puheen kehitykselliset poikkeavuudet aikuisten puheeseen verrattuna katoavat yleensä kouluikään mennessä.

Kielen nopea kehitys siis tasaantuu ensimmäisten ikävuosien jälkeen, mutta se jatkuu kuitenkin pitkälle nuoruuteen.

Itse asiassa kieli kehittyy ihmisen koko elinajan. Uudet kokemukset edellyttävät uusia sanoja ja ilmauksia, ja jokainen uusi kommunikointikokemus muokkaa ja rikastuttaa ihmisen kieltä.

Asiantuntijana Kaisa Launonen; professori, puheterapeutti