Kommunikoinnin apuvälineet
Kommunikoinnin apuvälineillä voidaan ilmaista sanallisia viestejä silloin, kun puhuminen tai kirjoittaminen ei onnistu - tai kun puhe on epäselvää. Puhevammainen ihminen voi myös tarvita esimerkiksi kuviin perustuvaa kommunikoinnin apuvälinettä kuulemansa viestin ymmärtämiseksi. Tällöin kuvat tukevat sanojen merkityksen ymmärtämistä.
Kommunikoinnin apuvälineisiin lukeutuvat myös puheäänen tuottamiseen liittyvät apuvälineet. Puheäänen vahvistin on laite, joka voimistaa oman äänen silloin, kun se ei kanna tavanomaisissa keskustelutilanteissa. Ääniproteesilla puolestaan voidaan korvata äänen tuottamisessa tarvittavien elinten toiminta kurkunpäässä.
Kommunikoinnin apuväline: sanasto ja väline
Kommunikoinnin apuväline on yhdistelmä sanastosta ja siitä välineestä, jonka kautta viestit välitetään vastaanottajalle. Sanasto koostuu niistä ilmauksista, joita henkilö kommunikoidessaan tarvitsee. Ilmaisut voidaan esittää konkreettisilla esineillä ja kuvilla, tai abstrakteilla graafisilla merkeillä kuten bliss-symboleilla, kirjaimilla, sanoilla tai lauseilla.
Kommunikoitaessa viestit voidaan osoittaa kommunikointitaulusta tai -kansiosta, valita puhelaitteesta tai kirjoittaa kirjoittamiseen perustuvalla kommunikointilaitteella. Viestinnässä voidaan käyttää myös tietokoneessa toimivaa kommunikointiohjelmaa.
Se millainen väline kulloinkin on soveltuvin, riippuu apuvälineen käyttäjän toimintakyvystä ja kielellisistä taidoista, kommunikointitarpeista ja -ympäristöistä sekä välineen ominaisuuksista. Sanaston sisältö ja laajuus riippuvat niin ikään henkilön kommunikointitarpeista ja -tilanteista, ja ovat aina yksilöllisiä.
Henkilöön liittyviä ominaisuuksia ja tarpeita ovat mm.:
- kielelliset taidot ja kommunikointikeinot
- tiedon vastaanottamiseen ja käsittelemiseen liittyvät taidot ja valmiudet
- näkö-, kuulo- ja tuntoaisti
- muistitoiminnot (lyhyt- ja pitkäkestoinen muisti)
- kehon liikkeiden hallinta eli millä tavoin henkilö valitsee viestit välineestä
- kommunikointikumppanit ja kommunikoinnin käyttötarkoitukset sekä näihin perustuva sanastotarve
- apuvälineen käyttötilanteet ja -ympäristöt (fyysisen ympäristön asettamat vaatimukset)
- apuvälineen käytön tuki
Välineeseen liittyviä ominaisuuksia ovat mm.:
- sanaston luokittelu ja järjestelymahdollisuudet
- viestien valintatapa ja mahdolliset ohjainvaihtoehdot
- viestien esitystapa ts. välittäminen keskustelukumppanille
- keskustelukumppani lukee ääneen sanalliset viestit tai tulkitsee ääneen merkkeihin perustuvat viestit
- välineellä voi tulostaa viestit puheena (nauhoitetut tai puhesyntetisaattorin lukemat viestit)
- koko, paino
- sään- ja käsittelyn kestävyys
- muistikapasiteetti
Apuvälineet ja viestintä
Jotta ihmiset voivat ymmärtää toistensa viestejä, heillä tulee olla yhteinen kieli. Sellainen viestintäkeino, jonka molemmat osaavat ja ymmärtävät.
Silloin kun henkilö käyttää apuvälineitä, viestinnän onnistumiseen vaikuttaa aina myös vastapuolen kyky ja halu olla läsnä ja antaa riittävästi aikaa viestien tuottamiseen. Von Tetzchner ja Martinsen (1999) kuvaavat esimerkin lapsesta, jolta katseen kohdistamisvaikeuden vuoksi kului puoli tuntia kertoa, että hihansuu roikkuu häiritsevästi merkkien päällä.
Sillon kun puhevammaisella henkilöllä on vaikeuksia kuulemiensa tai lukemiensa viestien ymmärtämisessä, kumppanin tulee kiinnittää huomiota myös oman ilmaisunsa selkeyteen. Sanallisia viestejä voi tukea eleillä ja ilmeillä, osoittamalla esineitä ja kuvia, tai piirtämällä.
Apuvälineen käytön mallittaminen
Apuvälineen käytön mallittamisella tarkoitetaan esimerkkiä apuvälineen välityksellä tapahtuvasta kommunikoinnista sekä sanaston monipuolisesta käytöstä eri tilanteissa. Normaalissa kielenkehityksessä saamme tuhansia ja tuhansia esimerkkejä sanojen ja ilmaisujen käytöstä eri tilanteissa. Vähintäänkin yhtä paljon tarvitaan esimerkkejä sanaston hyödyntämisestä eri tilanteissa ja eri ilmaisujen tuottamiseen. Kommunikoinnin apuvälineen käytön harjoittelemiseen ja omaksumiseen tarvitaan koko yhteisön mukanaoloa. Vasta tällöin apuväline voi tarjota mahdollisuuden tasavertaiseen kommunikointiin.
Kommunikointipassi matkalla yhteiseen kieleen
Jotta yhteinen kieli löytyy uudenkin keskustelukumppanin kanssa, puhevammaisen ihmisen tulisi voida välittää hänelle tietoa kommunikointitaidoistaan ja -keinoistaan. Henkilökohtainen kommunikointipassi on siihen tarkoitukseen erinomainen väline.
Lue lisää kommunikointipassista.
Mistä voi hakea kommunikoinnin apuvälineitä?
Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikoinnin apuvälineet järjestetään pääsääntöisesti terveyskeskusten ja keskussairaaloiden kautta. Ääniproteesien ja puheäänen vahvistimien hankinnat kuuluvat keskussairaaloille.
Lue lisää apuvälinepalveluista.
Apuvälineet ja/tai puhevammaisten tulkki
Aina apuvälineet eivät yksinään riitä tuomaan ratkaisua puhevammaisen ihmisen kommunikoinnin vaikeuksiin ja tarpeisiin. Konkreettisen apuvälineen lisäksi henkilö voi tarvita myös henkilökohtaista viestien tulkkaamista. Joillekin osallistuminen keskusteluun onnistuu parhaiten puhevammaisen tulkin avulla. Puhevammaisten tulkkipalvelu on lakisääteinen palvelu, jonka järjestämisestä vastaa kunnallinen sosiaalitoimi.
