Esineet
Jos havaintotoimintoihin liittyvät vaikeudet rajoittavat näkö- ja kuulohavaintoihin ja niiden tulkintaan liittyvien merkkien käyttöä, voidaan käyttää kosketeltavia, haisteltavia tai jopa maisteltavia merkkejä. Monien aistikanavien kautta saatavat ärsykkeet tukevat usein toinen toistaan. Tallaisina merkkeinä voidaan käyttää konkreettisia ympäristöön ja tapahtumiin liittyviä materiaaleja, esineitä tai niiden pienoismalleja.
Esineet signaaleina ennakoimassa tapahtumia
Esineet ovat hyvin konkreettisia ja liittyvät tiettyihin tilanteisiin. Usein esineitä käytetäänkin tilannesignaaleina ennakoimassa seuraavaa tapahtumaa. Esimerkiksi lapselle voidaan antaa lusikka merkiksi siitä, että ruvetaan syömään - tai lapanen merkiksi siitä, että lähdetään ulos.
Esineiden käyttö toimintojen jäsentämisessä
Esineitä voidaan käyttää myös muistuttamassa eri tapahtumien ajallisesta järjestyksestä. Tällöin päiväjärjestykseen tai tehtävän vaiheisiin liittyvät esineet kootaan aikajärjestyksessä esimerkiksi lokerikkoon.
Päiväkalenteriin voidaan koota esimerkiksi pesulappu, pyjaman hiha, jälkiruokakulho ja tv-ohjelma, jotka muistuttavat henkilöä iltatoimien järjestyksestä. Tällaisella kalenterilla voidaan tukea henkilön suoriutumista toiminnoista sekä vahvistaa turvallisuuden tunnetta, kun asiat tapahtuvat ennakoitavissa olevalla tavalla.
Esineillä voidaan tukea myös välineiden käyttötarkoituksen ymmärtämisestä. Esimerkiksi astianpesuainepullon kylkeen voidaan kiinnittää kumihanskat muistuttamaan niiden käyttötarkoituksesta, tai vaatelaatikon reunaan voidaan laittaa sukat muistukkeeksi laatikon sisällöstä.
Esineet ja toiminta viestinnässä
Toimintaa voidaan pitää yhtenä kommunikointikeinona. Toiminta voi myös olla hyvin vähän vuorovaikutteista, jos henkilö menee ja tekee asioita ottamatta kontaktia toisiin ihmisiin. Mutta jos toiminta tulkitaan kommunikatiiviseksi, sille voidaan antaa merkityksiä. Toiminnan kohteena olevat esineet voivat olla aluksi todellisia, esimerkiksi mukin ottaminen tarkoittaa juotavan haluamista. Mutta esineitä voidaan alkaa käyttää myös sovittujen merkkien tapaan symboleina, esimerkiksi kävyllä tarkoitetaan ulkoilua.
Esinetyypit ja niiden käyttötarkoitus
Vicker (1998) on koonnut esimerkkejä kosketeltavien esineiden tyypeistä ja niiden käytöstä kommunikoinnissa.
Todellinen esine (identical or similar real object):
- Ojennetaan äidille lasi, kun halutaan juotavaa.
- Käytetään kalenterissa hammasharjaa kertomaan, milloin on aika harjata hampaat.
Todellista vastaava esine (identical or similar imitation object):
- Käytetään muovihaarukkaa tietyn tehtävän vaiheiden kuvaamisessa tarkoittamaan, että seuraavaksi laitetaan haarukat pöytään.
- Käytetään kalenterissa muoviomenaa kuvaamaan, että mennään puutarhaan.
Pienoismalli esineestä (miniature object):
- Käytetään kalenterissa leikkiautoa kertomaan, milloin on aika lähetä kouluun.
- Ojennetaan isälle pieni muoviankka, kun halutaan tietää, milloin on kylpyaika.
Mielleyhtymiä aiheuttava esine (associative object):
- Ojennetaan opettajalle levyke, kun halutaan käyttää tietokonetta.
Osa esineestä (partial piece of object or set):
- Ojennetaan opettajalle liitu, kun kysytään lupaa hakea hyllystä liitupaketti.
Ryhmää edustava esine (generic object that represents a class of objects):
- Ojennetaan opettajalle kortille kiinnitetty keksi, kun pyydetään keksejä (tai ruokaa). Opettaja tarkentaa pyyntöä osoittamalla vaihtoehtoja ja kysymällä kyllä / ei –kysymyksiä saadakseen selville, millaisia keksejä (tai ruokaa) halutaan.
Abstrakti esine (abstract symbols may represent specific or generic representation):
- Käytetään kalenterissa froteekankaan palasta kertomaan, että on aika mennä uimaan.
- Käytetään pienintä muovikartiota tarkoittamaan, että halutaan pitää tauko.
Lähteet
Beukelman, D.R. & Mirenda, P. (1998). Augmentative and Alternative Communication. Management of Severe Communication Disorders in Children and Adults. Paul H. Brookes, Baltimore.
Huuhtanen, K. (2001). Merkit ja merkkijärjestelmät. Kirjassa: Huuhtanen, K. (toim.). Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät Suomessa vuosituhannen taitteessa, 56-65. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.
Pulli, T. (1995). Tulppa suusta. Puhevammaisten tulkkipalvelun järjestäminen kunnissa. Kuvaus kehittämistyöstä ja AAC-menetelmien käytöstä. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki. (loppuunmyyty)
von Tetzchner, S. & Martinsen, H. (2000). Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi. Kirjassa: von Tetzchner, S. & Martinsen, H. Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin, 20-47. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.
Vicker, B. (1998). Have You Used Tangible Symbols Lately? The ISAAC Bulletin, 51: 1-3.