Kommunikoinnin kuntoutus
Kommunikointihäiriöisen ihmisen kuntoutuksessa on aina huomioitava kommunikoinnin kolme perustekijää: kommunikoinnin sisältö, muoto ja käyttö. Kommunikointitaitojen kehitys perustuu näiden kolmen tekijän yhteisvaikutukseen. Niinpä yhden alueen vaikeudet vaikuttavat aina toisiin alueisiin, ja toisaalta yhden alueen vahvuus ja kehitys tukevat toisten alueiden kehitystä.
Kommunikointi- tai kielihäiriön taustalla olevia vaurioita ei välttämättä pystytä tunnistamaan, joten kuntoutuksen tarpeet ja menetelmät määritellään usein oireiden perusteella. Tällaisissa tapauksissa puhehäiriödiagnoosi saattaa joskus tarkentua tai muuttua kuntoutuksen myötä, mikä voi antaa aiheen kuntoutussuunnitelman tarkistamiseen. Alkutilanteessa pyritään kuitenkin arvioimaan mahdollisimman tarkasti kaikki tunnistettavissa olevat syyt, erityisesti kuulovamman mahdollisuus. Vaikka kommunikointihäiriön taustalla oleva vaurio voidaan tunnistaa, sitä ei useinkaan pystytä korjaamaan. Sen aiheuttamaa haittaa voidaan kuitenkin usein lieventää kuntoutuksella.
Monet kieli- ja kommunikointihäiriöiset tarvitsevat yksilöllistä kuntoutusta puheterapian muodossa. Puheterapeuttinen kuntoutus ei kuitenkaan koskaan voi keskittyä yksin kommunikointihäiriöisen ihmisen kuntoutukseen, vaan kuntoutuksessa on huomioitava myös kuntoutujan lähiyhteisö. Kuntoutuksen tulee tukea kommunikointia ja sen kehitystä kuntoutujan jokapäiväisessä kommunikointiympäristössä.
Esimerkiksi afaattisten henkilöiden kuntoutus edellyttää yksilöllisen puheterapian ohella kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen harjoittamista ryhmässä. Kommunikaatiokoulu on malli ryhmämuotoisesta toiminnasta, joka tukee afaattisten ja omaisten keskinäistä vuorovaikutusta.
Lue lisää kommunikaatiokoulusta.
Kuntoutus suunnitellaan aina yksilöllisesti oireen, sen aiheuttaman haitan ja kuntoutujan henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Kun tutkitaan pienimpiä lapsia ja vaikeimmin kommunikointihäiriöisiä ihmisiä, kommunikoinnin aiheuttamaa haittaa pyritään selvittämään havainnoimalla erilaisia vuorovaikutustilanteita. Kielellisesti kommunikoivien lasten, nuorten ja aikuisten tutkimisessa voidaan käyttää myös kielellisiä testejä ja muita strukturoituja tutkimusmenetelmiä.
Vaikeimpien kommunikointihäiriöiden kuntoutuksessa on alettu käyttää myös videohavainnointia. Videotallenteita havainnoimalla voidaan paitsi seurata kuntoutujan kommunikointitaitojen kehittymistä myös tukea ja ohjata lähi-ihmisiä vuorovaikutus- ja kommunikointitilanteissaan. Videoprosessia hyödynnetään yhtenä menetelmänä myös Kehitysvammaliiton Tikoteekissa kehitetyssä Oiva-vuorovaikutusmallissa.
Lue lisää OIVA-vuorovaikutusmallista (www.papunet.net/tikoteekki/oiva).
Kuntoutuksen tavoitteet
Kommunikoinnin kuntoutuksen yleisiä tavoitteita voivat olla häiriöiden ennaltaehkäiseminen, kehityksen tukeminen ja vahvistaminen, häiriöiden korjaaminen, olemassa olevien taitojen ylläpitäminen tai ennakoitavissa olevan taantumisen hidastaminen.
Kuntoutuksen tavoitteet, siihen osallistuvat tahot ja kunkin osallistujan tehtävä määritellään yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Kuntoutussuunnitelmassa kerrotaan myös missä ja miten usein kuntoutusta annetaan, mitä se sisältää ja mikä on kuntoutusjakson kesto.
Kehityksen tukeminen ja vahvistaminen
Jos lapsella on kehityksellisiä kielen tai kommunikoinnin häiriöitä, kehityksen tukeminen tulee aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta kehittyvät taidot voisivat rakentua mahdollisimman ehjälle perustalle. Taitojen kehittämiseksi ja yleistymiseksi on tärkeää, että kuntoutujan lähiympäristön kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Näin kuntoutuksessa opitut taidot siirtyvät myös arkipäivän todellisiin vuorovaikutustilanteisiin.
Kommunikoinnin kehityksessä ilmeneviä riskitekijöitä ei kuitenkaan tunneta vielä riittävän hyvin, jotta kaikki varhaisesta tuesta hyötyvät lapset pääsisivät kuntoutuksen piiriin. Varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä kommunikoinnin kehitykselle on kuitenkin saatu lisätietoa tutkimuksen ja kuntoutuskokemusten kautta. Myös kielihäiriöiden varhaisdiagnostiikka sekä puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttö kuntoutuksessa ovat kehittyneet.
Häiriöiden korjaaminen
Häiriöiden korjaamisen ja niiden aiheuttamien haittojen vähentämisen edellytyksenä on, että kuntoutuja on ainakin jossain määrin tietoinen vaikeuksistaan ja halukas niiden korjaamiseen. Esimerkiksi useimmat aikuisiällä saadut kielelliset häiriöt ovat sellaisia, joiden kuntoutuksessa asiakas voi olla tietoisesti mukana.
Taitojen ylläpitäminen
Kun kommunikoinnin häiriöt ovat hyvin vaikeita, kuntoutuksen tavoitteena saattaa olla olemassa olevien taitojen ylläpitäminen. Jos vaikeimmin kommunikointihäiriöiset ihmiset eivät saa riittävästi kokemuksia vuorovaikutuksen toimivuudesta ja hyödyllisyydestä, he oppivat helposti passiivisen kommunikointiroolin. Nämä ihmiset saattavat tarvita koko elämänsä ajan puheterapeuttista kuntoutusta, jossa he voivat aina uudelleen harjoitella taitojaan mahdollisimman toimivassa vuorovaikutustilanteessa. On kuitenkin erityisen tärkeää, että jokapäiväisestä kommunikointiympäristöstä rakennetaan sellainen, että se tukee yksilöllisten vuorovaikutustaitojen kehitystä mahdollisimman hyvin.
Kun kommunikointihäiriö liittyy etenevään sairauteen (esim. ALS), on tärkeää aloittaa kommunikointikykyä ylläpitävä kuntoutus mahdollisimman varhain. Tavoitteena on säilyttää aiemmin hankitut taidot mahdollisimman pitkään. Tarkoituksena on myös harjoitella puhetta korvaavaa keinoa riittävästi ennen kuin sitä tarvitaan päivittäisessä kommunikoinnissa. Jos kyseessä on varhaislapsuudessa alkava etenevä sairaus (esim. INCL tai Rettin oireyhtymä), läheiset tarvitsevat tukea ja ohjausta voidakseen pitää lapseen kontaktia mahdollisimman pitkään.
Puheen kehityksen tukeminen
Tutkimusten mukaan kielen ja puheen kehitystä voidaan edistää varhain aloitetuilla toimenpiteillä. Puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttö ei siis estä puheen kehitystä, vaan jos sillä on vaikutusta, vaikutus on edistävä. Jos lapsi tietyssä kehitysvaiheessa kommunikoi monipuolisimmin esimerkiksi viittomilla, hän saattaa myöhemmin oppia puhumaan sujuvasti. Jos hän ei myöhemminkään opi puhumaan, korvaavia keinoja hyödyntävän ja oikein ajoitetun kuntoutuksen avulla hän saa riittävän varhaisessa vaiheessa kommunikointikeinon, jolla voi kehittää kielen sisältöä ja käyttöä.
Kokonaiskuntoutus
Hyvin monenlaiset ihmiset tarvitsevat puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. Näitä keinoja käytetään sekä kommunikoinnin että kuntoutuksen välineinä. Suurin osa puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia käyttävistä ihmisistä tarvitsee myös muuta kuntoutusta, sitä enemmän mitä laaja-alaisempia vaikeudet ovat.
Ensisijaisena tavoitteena on, että eri kuntoutusmuodot yhdessä takaavat jokaiselle yksilölle mahdollisimman hyvän elämänlaadun. Näitä elämänlaatuun liittyviä asioita ovat esimerkiksi oma koti, mielekäs työ tai muu toiminta ja vapaa-aika sekä mahdollisuus nauttia toisten ihmisten seurasta. Tavoitteena on, että ihmiset voivat kokea hallitsevansa omaa elämäänsä. Jotta nämä tavoitteet voisivat toteutua edes osittain, tarvitaan riittävää kokonaiskuntoutusta.
Kielen ja kommunikoinnin harjoittelun tulee liittyä kiinteästi kokonaiskuntoutukseen, eli se pitää sovittaa yhteen muiden kuntoutusjärjestelyiden kanssa. Hyvän kokonaiskuntoutuksen sisältö muotoutuu aina yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Kirjallisuutta
Launonen, K. & Roisko, E. (2001). Kommunikaatio. Kirjassa: Kallanranta, T., Rissanen, P. & Vilkkumaa, I. (toim.). Kuntoutus, 467-477. Duodecim, Helsinki.
von Tetzchner, S. & Martinsen, H. (2000). Arviointi. Kirjassa: von Tetzchner, S. & Martinsen, H. Johdatus puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin, 109-142. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.