Tuettu kommunikoinnin harjoittelu vai fasilitointi?
Tuetusta kommunikoinnista on puhuttu Suomessa pitkään nimellä fasilitointi tai fasilitoitu kommunikointi (Facilitated Communication, FC). Fasilitointi ei kuitenkaan ole sinällään keino tuottaa ilmaisua vaan pikemminkin tekniikka, jonka avulla harjoitellaan avusteisten kommunikointikeinojen käyttöä. Täsmällisempi termi on tuettu kommunikoinnin harjoittelutekniikka (Facilitated Communication Training, FCT), jolloin käsitteellä kuvataan menetelmän kuntoutuksellista luonnetta, ja jossa tavoitteena on aina itsenäinen, riippumaton kommunikointi.
Tekniikan avulla henkilö, jonka puheentuottamisessa on häiriöitä tai jolla ei puhetta ole ollenkaan, harjoittelee tuetusti kuvien, piktogrammien, kirjainten tms. avulla kommunikointia. Tuetussa kommunikoinnin harjoittelutekniikassa avustavan henkilön tuki tarkoittaa harjoittelun alkuvaiheessa sitä, että avustaja vakauttaa kommunikoivan henkilön kättä kämmenen alta. Käytännössä avustaja vastustaa kommunikoivan henkilön merkinvalintaliikettä kädellään. Tukea vähennetään asteittain siirtymällä esim. ranteen tukemisesta ensin kyynärpään sitten olkapään tukemiseen ja lopulta merkit valitaan kokonaan ilman fyysistä tukea.
Tuetun kommunikoinnin historia
Tuettua kommunikointia kehitettiin samanaikaisesti useissa maissa. Menetelmän tunnetuimpana kehittäjänä voidaan pitää australialaista opettaja Rosemary Crossleya, joka sovelsi tekniikkaa 1970-luvulla CP- ja kehitysvammaisten lasten kommunikoinnissa. Erityispedagogiikan professori Douglas Biklen on tehnyt menetelmää tunnetuksi USA:ssa Syracusen yliopiston yhteyteen perustamansa Facilitated Communication -instituutin kautta.
Suomessa tuetun kommunikoinnin pioneereihin kuuluu Joensuun yliopiston erityispedagogiikan professori Eija Kärnä. Autismi- ja Aspergerliitto on järjestänyt 1990-luvulta alkaen kommunikaatioaiheisia koulutustilaisuuksia, joissa tuetun kommunikoinnin harjoittelun asiantuntijoina ovat toimineet mm. Rosemary Crossley, Douglas Biklen, Elizabeth Houser sekä Eija Kärnä.
Kritiikki
Tuettu kommunikointi on ollut alusta pitäen kiistanalainen tekniikka, joka on herättänyt voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Menetelmän soveltamiseen liittyy eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Keskeisin kiistakysymys on, onko viestijänä kommunikoija itse vai avustaja, joko tietoisesti tai tiedostamattaan? Toisaalta ihmisellä täytyy olla mahdollisuus viestiä itselleen tärkeistä asioista ja olla vuorovaikutuksessa niiden keinojen avulla, joilla hän siihen parhaiten kykenee. Kritiikin perustana on tieteellisen näytön puuttuminen menetelmän toimivuudesta.
Suomessa Puheterapeuttiliitto on esittänyt kantanaan, että puheterapeutin tulee informoida asiakkaitaan tuetun kommunikoinnin käyttöön liittyvistä ristiriitaisista käsityksistä. Menetelmän käyttö edellyttää aina asiakkaan suostumusta.
Tutkimusta tarvitaan
Tällä hetkellä käytössä olevat tutkimusmenetelmät eivät sovellu etenkään vaikeavammaisten henkilöiden tutkimiseen. Tästä ovat osoituksena tekniikan avulla itsenäisesti kirjoittavat henkilöt, jotka on aiemmin luokiteltu vaikeasti kehitysvammaisiksi. Tuetun kommunikoinnin tutkimus voi tuottaa uutta ja merkittävää tietoa vammaisten henkilöiden kielen ja kommunikoinnin kehityksestä.
Tärkeä lähtökohta tutkimukselle on, että kysymys on joidenkin henkilöiden kohdalla pohjimmiltaan oikeudesta kommunikaatioon. Monelle tuettu kommunikointi on osoittautunut käänteentekeväksi tekniikaksi, jolla ilmaista omaa tahtoaan. Tuetun kommunikoinnin avulla he ovat ensimmäistä kertaa elämässään pystyneet osallistumaan yhteisönsä toimintaan kykyjensä edellyttämällä tavalla. Erityispedagogisen tutkimuksen yhtenä tavoitteena on tutkia ja kehittää tuetun kommunikoinnin kaltaisia tekniikoita ja menetelmiä, jotta oikeus kommunikointiin toteutuisi mahdollisimman monen kohdalla.
Artikkelin on koonnut koulutussihteeri Katriina Saari, Autismi- ja Aspergerliitto ry.
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2009.
Lähteitä
Kehitysvammahuollon tietopankki, Tuettu kommunikoinnin harjoittelu (www.saunalahti.fi/kup/)
Kärnä-Lin, Eija (2003). Oikeus kommunikointiin. Sanansaattaja Joensuun yliopistosta 9/2003.
Launonen Kaisa (2004), alustus Tikoteekin Studia AAC –keskustelutilaisuudessa tuetusta kommunikoinnin harjoittelutekniikasta, 03.09.2004.
Martikainen, Kaisa (2004). Keskustelua tuetusta kommunikoinnin harjoittelusta,
Tikonen 3/2004.