Merkit kommunikoinnissa
Kommunikoinnissa merkillä tarkoitetaan yhteisesti sovittua välinettä tai tapaa, jolla tietty merkitys tai sisältö ilmaistaan. Merkki voi olla yksittäinen kirjain tai äänne tai niiden yhdistelmä kuten sana, viittoma tai olemuskielellä tuotettu ilmaisu, bliss-symboli, kuva, esine, muoto tai tuoksu.
Merkit ja niiden merkitykset opitaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa yhteisten kokemusten kautta. Ihmisen kokemusmaailmasta riippuukin, millaisia eri merkityksiä hän on merkeille oppinut.
Merkin käyttö signaalina ja symbolina
Merkki toimii signaalina, kun sitä käytetään vihjeenä "tässä ja nyt" -tilanteessa läsnä olevasta tai välittömästi tapahtuvasta asiasta. Esimerkiksi saunatuoksua voidaan käyttää vihjeenä, kun mennään saunaan.
Merkki toimii symbolina, kun sitä käytetään esittämässä jotakin, joka ei ole läsnä. Symbolina käytettävän merkin tulkinta perustuu aina sopimukseen. Kun ihminen ymmärtää merkin käytön symbolina, hän voi ilmaista asioita, jotka ovat jossain muualla, ovat tapahtuneet aiemmin tai tapahtuvat tulevaisuudessa.
Merkit puhutussa ja kirjoitetussa kielessä
Puhuva ihminen viestii asioita äänteistä rakentuvilla sanoilla ja lauseilla. Niiden rinnalla hän käyttää myös joko tiedostamattaan tai tarkoituksella luonnollisia ilmaisukeinoja kuten eleitä, ilmeitä, äänenpainoja ja -sävyjä. Kirjoittava ihminen puolestaan yhdistää yksittäisiä kirjaimia sanoiksi ja lauseiksi.
Molemmat kommunikointikeinot perustuvat yhteisesti sovittuihin kielellisiin merkkijärjestelmiin. Ne sisältävät joukon kieliopillisia sääntöjä, joita noudattamalla yksinään merkityksettömistä kirjaimista ja äänteistä voidaan muodostaa lähes rajattomasti erilaisina kirjain- tai äännejonoina ilmaisuja, joille on sovittu tietyt merkitykset.
Kielellisten taitojen hallinta perustuukin siihen, että ihminen harjaantuu tulkitsemaan merkkijonot yhteisesti sovitulla tavalla. Sama merkki, kuten sana, voi tosin saada toisistaan erilaisia mekityksiä eri aikakausina ja eri kulttuureissa. Esimerkiksi sana "tuima" voi tarkoittaa suolaista tai suolatonta riippuen siitä, missäpäin Suomea ilmaisun kuulee.
Merkit puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikoinnissa
Silloin kun puhuminen ja kirjoittaminen eivät onnistu, tarvitaan ilmaisussa muita kuin äänteisiin ja kirjaimiin perustuvia merkkijärjestelmiä. Puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikoinnissa käytetään graafisten merkkijärjestelmien lisäksi manuaalisia järjestelmiä. Manuaalisia merkkijärjestelmiä ovat viittomat. Graafisiin merkkijärjestelmiin puolestaan kuuluvat abstrakteihin graafisiin hahmoihin perustuva blisskieli. Graafiset merkit muotoja tai hahmoja. Puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikoinnissa graafiset merkit voivat olla konkreettisia esineitä, muotoja, valo- tai piirroskuvia (PCS- ja WLS-kuvia) tai pelkistettyjä piirroskuvia kuten Piktogrammit. Ne voivat olla myös abstrakteja symboleja kuten yksittäiset bliss-symbolit tai kokonaiset sanahahmot.
Puhetta tukevan ja korvaavan kommunikoinnin yhteydessä yksittäinen merkki vastaa yleensä yhtä puhutun kielen sanaa. Yhdelle merkille voidaan sopia myös useampia merkityksiä ja jopa kokonaista lausetta vastaava sisältö. Merkit ja niiden tulkinta perustuvatkin aina keskustelijoiden väliseen sopimukseen siitä, missä merkityksessä mitäkin merkkiä käytetään ts. mitä sillä voidaan ilmaista.
Saatavilla olevien merkkien määrä ja aihe ratkaisevat sen, kuinka monta erilaista viestiä niillä voidaan tuottaa. Abstraktit, kieliopilliset merkkijärjestelmät, kuten kirjoitettu ja puhuttu kieli sekä blisskieli, antavat mahdollisuuden laajoihin ja melko yksiselitteisestikin tulkittaviin ilmaisuihin. Sen sijaan konkreettisilla, ei-kieliopillisilla merkeillä (esim. kuvilla) voi tuottaa melko rajallisesti viestejä. Usein viestin sisältöä ei voi myöskään määritellä tarkasti. Mitä konkreettisempia merkit ovat, sitä enemmän ne vaativat tulkintaa viestin vastaanottajalta. Ja sitä helpommin viestit voidaan tulkita virheellisesti. Virhetulkinnat voidaan kuitenkin minimoida, kun viestin vastaanottava kommunikointikumppani tiedostaa riskin ja varmistaa aina tulkinnan oikeellisuuden. "Sanoit näin ja näin, ymmärsinkö oikein?"
Merkit luodaan yhdessä
Puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikoinnissa käytettävät merkit perustuvat mielikuviin, jotka kommunikointikumppanit jakavat keskenään. Mielikuva jostakin nähdystä tai koetusta kuvataan jollakin yhdessä sovitulla merkillä esimerkiksi kuvalla. Näin asialle on luotu merkki ja vastaavasti tietylle merkille on luotu yhteinen merkitys. Ellei asiasta ole mielikuvaa, on sitä vastaava merkki on vaikea luoda. Emme siis voi valita ja tehdä merkkejä puhevammaisen ihmisen puolesta vaan yhdessä hänen kanssaan.
Lähteet
Erikoispuheterapeutti, tutkija Tuula Pullin aiemmin Papunetin sivuilla julkaistut tekstit
Heister Trygg, B. (2005). GAKK - Grafisk AKK. Om saker, bilder och symboler som Alternativ och Kompletterande Kommunikation. SÖK - Södra regionens Kommunikationscentrum, Malmö.