Olemuskieli
Olemuskieleksi voidaan kutsua niitä esikielellisiä viestintäkeinoja, jotka ihmisen normaalikehityksessä edeltävät puhetta. Olemuskieleen kuuluvat esimerkiksi ilmeet, eleet, äänensävyt, osoittaminen, toiminta sekä kehon asennot.
Olemuskieli säilyy ja on ihmiselle luonnollinen tapa ilmaista itseään senkin jälkeen, kun puheesta on tullut pääasiallisin kommunikointikeino. Esimerkiksi konduktööri junassa ilmoittaa sanallisesti, että kahvila on vaunussa kolme ja osoittaa kädellään suunnan, jossa vaunu kolme on. Eleellä tuotettu ilmaisu sisältää tuossa tapauksessa tärkeää lisäinformaatiota, jota ei sanallisesti ilmaistu.
Eleet ja ilmeet kuuluvat jokapäiväiseen viestintäämme, osin tiedostetusti - osin tiedostamatta. On sanottu, että ne ovat niin tyypillinen osa ihmisen kommunikointia, että niiden puuttumisen huomaa pikemmin kuin niiden olemassaolon.
Olemuskielistä viestintää voidaan tarkastella sekä puhevammaisen ihmisen että kommunikointikumppanin kannalta. Varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivilla vaikeavammaisilla ihmisillä olemuskieli on yleensä ainoa ilmaisukeino. Jotta tarkoituksettomistakin olemuskielisistä ilmaisuista voisi kehittyä tarkoituksellista viestintää, on kumppanin tulkittava ja vastattava ilmaisuihin toistuvasti.
Olemuskielisiä ilmaisuja on hyvä vahvistaa myös esimerkiksi afaattisten kielihäiriöiden yhteydessä. Olemuskieli voi olla usein hyvin säilynyt vaikka puheen tuottaminen ja ymmärtäminen voi olla erittäin vaikeaa. Tällöin keskustelukumppani voi omalla esimerkillään rohkaista ja tukea osoittamista kuvaavien eleiden ja ilmeiden, pantomiimin sekä äänensävyjen ja -painojen käyttöä viestimisen keinoina. Samoilla keinoilla hän voi myös selventää omien sanallisten viestien sisältöä ja auttaa niiden ymmärtämisessä.
Lähteet:
Huuhtanen, K. (2001). Kommunikointi elein ja viittomin. Kirjassa: Huuhtanen, K. (toim.). Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa vuosituhannen taitteessa, 26-31. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.
Ikonen, O. (1996). Viittoma- ja elekommunikaatio kuulevien puhevammaisten kommunikaation tukikeinona. Kirjassa: Ikonen, O. (toim.). Kehitysvammaisten lasten kommunikaatio-opetus. Taustatietoa ja ohjeita opetusta varten, 27-28. Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen oppimateriaaleja 14, Jyväskylä.