Ajatuksia strukturoinnista

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sclera (www.sclera.be)

Aloin saamaan ohjausta kotiin Autismisäätiön satelliittiohjaajilta viime syksynä. Olin 8 vuotta Säätiöllä päivätoiminnassa ja nyt ollut muutaman vuoden freelance-kääntäjänä – käännän Säätiölle autismikirjallisuutta. Muutama vuosi meni siinä ja siinä ilman tukea, mutta tuen tarve yltyi, joten sain vammaispalvelun sosiaalityöntekijän ja Säätiön kanssa sovittua ohjauksesta.

Olen todella onnellinen ohjauksen saamisesta. Ohjaus kerran viikossa kotona tuo elämään jatkuvuutta ja jopa ajantajun, mikä on iso juttu. Muuten elän usein ajattomuudessa ja menneet, nykyiset ja tulevat sekoittuvat kaaokseksi. Voin kysyä ohjaajilta neuvoa arjen asioissa ja keskustella autismista ja elämänhallinnasta. Teemme asioita yhdessä (esim. siivous, kissan lääkärikäynti, lenkki jne. ) Suurin juttu on kuitenkin struktuurien miettiminen.

Minun on todella vaikeaa jaksaa sosiaalisia tilanteita, koska usein ei toimita minulle sopivien struktuurien mukaan. Ohjaajalta sain kuitenkin hyviä vinkkejä sosiaalisiin tilanteisiin, joissa autismi ei ole keskiössä. Tulee pyrkiä me-henkeen (itse pyrin yleensä objektiiviseen analyysiin ja oppimiseen – pitää siis muuttaa tavoitetta), tulee muistaa, missä sosiaalisessa roolissa on (esim. ohjaaja-asiakas tai emäntä-vieras tai äiti-lapsi jne.) ja tulee heittää ilmaan teemoja, joista kaikki saavat kiinni ja joista voi sitten porukalla keskustella. Pitää yrittää edes jotenkin pysyä omalla mukavuusalueella. Tämä tapahtuu esim. itselle läheisten teemojen esittelystä ja niistä puhumisesta ja lisäksi oman toiminnallisen roolin (esim. kuuntelija, kannustaja, hyväntekijä, ideoija, tukija tms. ) mukaan toimimisesta. Nämä keinot toimivat silloin, kun autismi ei ole niinkään esillä.

Erään toisen ohjaajan kanssa käsittelemme autismia niin, että autismi on kovasti esillä ja jopa keskiössä. Itse koen, että tällöin struktuurin tehtävänä on ohjata tarkkaavaisuutta ja mahdollistaa kontakti ja lievittää stressiä ja luoda koherenssia sekä luoda toiminnalle konteksti. Suuria asioita siis on struktuurin vastuulla. Se, että tapaamisiin luodaan toistuva struktuuri, helpottaa kovasti elämää. Minulla esimerkiksi on sama struktuuri kotonani vierailijoiden kanssa: kissani Samin ja minun tervehtiminen – kahvit ja kuulumiset – selloesitys – peli. Kaikki tietävät ja hyväksyvät sen, että näin minun luona toimitaan. Etukäteen voidaan myös sopia teemat, joista tullaan keskustelemaan. Näin voidaan pysyä helpommin kaikkien mukavuusalueilla. Voi myöskin opetella lauseita, joilla voi selventää vuorovaikutusta, esim. "Kerroin sinulle tästä asiasta.  Voisitko kommentoida asiaa?" tai "En ymmärtänyt, mitä sanoit. Voisitko selittää lisää?" Toistuva struktuuri tuo myös ennakointia, joka on autistille todella tärkeää.

Summa summarum autistin kanssa pitää olla selkeät pelisäännöt ja struktuurit. Muuten – ilman minkäänlaista tiedostettua struktuuria – ainakin itse haluan vain eristäytyä muista ja pahimmillaan masennun enkä saa kontaktia tai joudun kaaoksen valtaan – mikä aiheuttaa paljon stressiä ja paljon ajattelutyötä ja pahimmillaan jopa psykoottisia oireita.

Minusta strukturointiin käy hyvin tunnettu viisaus "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Toisaalta suunnitelmallisuus ja ennakointi mahdollistavat myös pienen spontaanisuuden – onhan sentään suuret linjat selvillä.

Tiedostaa asiat, suunnitella etukäteen ja toimia rauhallisesti kohtaamistilanteessa – siinä minun reseptini onnistuneeseen struktuurien käyttöön!

Blogiterveisin,

Pia

Kommentit

Erittäin hyvä ja selkeä juttu, joka auttaa ymmärtämään, kuinka laajasti strukturointia voi käyttää. Kiitos!
Moikka!

Kiitos palautteesta. On kiva kuulla, että on onnistunut olemaan selkeä kirjoituksessa. Toden totta strukturointia voi käyttää....kaikissa tilanteissa!

Yst terv Pia

Kommentointi on suljettu