Onko vuorovaikutus aina ihanuutta? Ehdottomasti ei. Kun tilanteessa on läsnä kaksi persoonaa, molempien mielipiteet ja senhetkinen tunnelma luovat toisinaan jännitteitä. Kaikilla on oikeus huonoon päivään, joka saattaa heijastua kanssaihmisiin. Sillä ihminen on inhimillinen, tunteva yksilö.
Lokakuussa käytiin kuntavaalit, jossa valittiin kuntiin päättäjät seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Rakenne- ja kuntauudistusten sekä muun kaikenlaisen muutoksen vuoksi uusilla päättäjillä on varmaankin paljon opeteltavaa. Siten heillä on myös mahdollisuutta vaikuttaa ratkaisevasti yhteiskuntamme tulevaisuuteen.
Hypätäänpäs hetki nykypäivään ennen aikahyppyä taaksepäin. Tässä pieni siivu muutaman kuukauden takaisesta maanantaiaamusta, kun koulua oli ollut siis vajaa viikko.
Kuten olemme saaneet lukea muun muassa täältä Papunetista, kuluvan kuukauden alussa vietimme puhevammaisten päivää ja teemaviikkoa. Teemanahan oli se, miten sanoisit, jos et voisi puhua. Itse puhevammaisena ajattelin tällä blogikerralla valottaa tulkkauspalvelua.
Elämämme AAC:n uudessa maailmassa oli alkanut. Peruuttamattomasti, ja uteliaastikin. Olihan uuden vauvan myötä tullut kotiimme uusia haasteita. Haasteitä, joita myöhemmin kykenin hyödyntämään myös työssäni ja monissa muissakin asioissa.
Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan sukutapaamiseen. Autistina sosiaaliset tilanteet ovat minulle kovin ahdistavia ja väsyttäviä ja koen niistä jopa paniikkia. Mitä tapaamisessa tapahtuu? Miten pystyn hallitsemaan ryhmätilanteen? Nämä kysymykset ovat aina päällimmäisinä. Onneksi kuitenkin osallistuin tapaamiseen, koska kehitin uuden selviämiskeinon: autismikortin käytön.
Tervehdys! Olen Pia Hämäläinen, 45-vuotias, ja olen puhevammainen henkilö. Diagnoosin sain aikuisena, ja se on tätä nykyä alkamisajaltaan epätyypillinen autismi. Blogikirjoituksissani tulen pohtimaan autistina olemisen eri puolia.
Maanantaina se alkoi, puhevammaisten viikko. Käänsin nokan kohti Pikkuparlamenttia ja olin kertomassa mitä on elämä perheessä, jossa on puhevammaisia lapsia, ja kun itsekin menettää osin kommunikointikykynsä.
Noin 10 vuotta sitten saimme lahjan, suuren lahjan. Pienen pojan, joka syntymähetkellään aiheutti ison hässäkän, ja jopa isä myöhästyi synnytyksestä! Ihmeen rauhallisesti kuitenkin itse annoin laittaa piuhaa sinne ja tänne ja vihreitä liinoja joka puolelle. Pian leikkaussalissa kuuluikin komea itku! Voi pojat, se oli ponnekas ja kiukkuinen - ensimmäinen kommunikointi lapsen ja äidin välillä ja unohtumaton.