Kaikki määritelmät – niin negatiiviset, neutraalit kuin positiivisetkin – ovat edistäneet autismin ymmärrystä. Itse käsitteellisenä ajattelijana tarvitsen määritelmiä ymmärtääkseni asioita ja olen pyrkinyt omia ja muiden autistien kokemuksia ja positiivisia, neutraaleja ja negatiivisia määritelmiä pohtimalla luomaan oman positiivisen määritelmäni autismista.

Sairastumiseni seurauksena menetin puhekykyni, joten avuksi tuli ensin pictogrammit eli kuvataulut. Silmilläni näytin, mitä tarkoitin ja välillä oli turhauttavaa kun muut eivät ymmärtäneet, mitä ajattelin ”sanoa”.

Autistina rakastan struktuureita – haluan struktuurin arkeen, asiointiin, sosiaalisiin tilanteisiin, harrastuksiin, muutoksiin…kaikkeen. Ensin…sitten…sitten…sitten…lopuksi…. Minulla on lähes viisikymppisenä ollut monenlaisia struktuureita…koulun struktuurit, jalkapalloharrastuksen struktuurit, viulunsoiton ja bändissä soittamisen struktuurit, yliopisto-opiskelun struktuurit, työttömyyden struktuurit, päivätoiminnan struktuurit, freelance-kääntämisen struktuurit…, mutta ehkä näitä kaikkia voisi yhdistää se, että aina on ollut kyse jostain elämäntavasta.

Olen maininnut aikaisemmissa blogeissani, että vaikeavammaisuuteni takia en pysty itsenäisesti syömään: Ainoastaan kädessäni pysyviä paloja voin viedä käsilläni itse suuhuni. Siis minut pitää syöttää, ja lähes viidenkymmenen vuoden aikana olen törmännyt monenlaiseen syöttäjään.