Voinen toivoa, että ne vammaiset suomalaiset, jotka elävät täällä Suomen juhliessa 200 vuotta, pystyvät toteamaan elämänsä olevan paljon paremmin kuin nyt.
Osallistuin viime vuoden lopulla autismigradun tekemiseen kysymyksiin vastaajan ominaisuudessa. Nyt syksyllä gradu oli valmis ja sain linkin sen lukemiseen. Gradun kirjoittaja on Elina Jääskeläinen – gradu tehty valtiotieteelliseen tiedekuntaan sosiaalitieteiden laitokselle sosiaalityön oppiaineeseen - ja hän tutkii siinä autismin kirjon henkilöiden osallisuutta ja osattomuutta.
Minä olen Veikko Päätalo ja minä asun yhdessä siskoni kanssa. Olen elämäni aikana ollut myös pitkään laitoshoidossa. Minä olen 39-vuotias ja olen autistinen mies ja minulla on määrittelemätön autismin oireyhtymä ja puhevamma. Minä kommunikoin käyttämällä iPadia ja kirjoitan yhdessä tulkin kanssa. Minä käyn päivisin päivätoiminnassa.
No tässä ajatuksia myös autistien ja eri tavoin vammaisten työllistymiseen - mikä yhdistelmä työtä ja toimeentuloa on kullekin ja kussakin elämänvaiheessa tarpeen ja ylipäätään mahdollista yhteiskunnan kehitysvaiheen ja rakenteet huomioonottaen.
Minä olen Veikko Päätalo ja minä asun yhdessä siskoni kanssa. Olen elämäni aikana ollut myös pitkään laitoshoidossa. Minä olen 39-vuotias ja olen autistinen mies ja minulla on määrittelemätön autismin oireyhtymä ja puhevamma. Minä kommunikoin käyttämällä iPadia ja kirjoitan yhdessä tulkin kanssa. Minä käyn päivisin päivätoiminnassa.
Olen kirjoittanut omassakin blogissani mutismista ja aikuistumisesta, mutta kirjoitetaan nyt tännekin.
Mutismi on harvinaista lapsilla mutta vielä harvinaisempaa aikuisilla. Joidenkin mielestä voi olla outoa, ettei lapsi puhu. Sitten on varmaan todella outoa, ettei aikuinen puhu. Puhuminen voi kuitenkin olla mutistille mahdotonta. Se voi olla niin ahdistavaa, että voisi itkeä.
Kirjoittaessani tätä tänään, isäni nimipäivänä, palaan vuosittain muistoissani ajassa 44 vuotta taaksepäin vuoteen 1973. Silloin saimme kuulla, että minun lapsuudenkaverini Pekka oli lähtenyt ylös Taivaaseen.
