Autismi ja näkökulmia sosiaalisuuteen

Jos sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteiskunnan jäsenenä toiminen sujuu vaivatta, ei tule ehkä mieleenkään kysyä 'Mitä on sosiaalisuus?'. Ulkomaille matkatessa – varsinkin maahan, jonka kieltä ei osaa – sosiaalisuus ei enää tunnukaan niin yksiselitteiseltä. Eri sosiaalisissa tilanteissa olo saattaa kirjaimellisesti tuntua 'turistilta'. Tällöin törmätään siihen tosiasiaan, että sosiaalisuus on pohjimmiltaan logiikkaa. Näin ja näin on tapana toimia tässä tilanteessa, jotta vuorovaikutus toimii ja asiat saa hoidettua.

Autistin ei tarvitse mennä edes ulkomaille törmätäkseen yllä olevaan ilmiöön. Pelkkä autistin rakenne riittää kyseenalaistamaan sosiaalisuuden olemusta ja menetelmiä.  Neurotyypillisten (ks. blogi Autismi ja roolit), ei-autististen henkilöiden sosiaalisuus perustuu ymmärrykseni mukaan mielen teoriaan – esitetään oletuksia siitä, mitä toinen ihminen ajattelee ja tuntee ja miten tämä todennäköisesti käyttäytyy (ks. esim. Kerola, Kujanpää, Timonen. Autismin kirjo ja kuntoutus. PS-kustannus 2009). On olemassa sosiaalisia sääntöjä, kuten esimerkiksi tervehtiminen, anteeksi pyytäminen tai kehujen antaminen, ja neurotyypillinen henkilö oppii nämä taidot luonnollisessa vuorovaikutuksessa kommunikaatiokumppaneidensa kanssa.

Autistille tämä kaikki on vaikeaa eikä lainkaan itsestään selvää. Autistin kohdalla joudutaan laajentamaan sosiaalisuuden käsitettä. Miten? Alla olevassa pohdin eri keinoja laajentaa sosiaalisuuden käsitettä niin, että autistinkin olemassaolo mahtuu maailmaa.

1. Sosiaalisuus merkitysten jakamisena

Voidaan ajatella, että normaalisti sosiaalisuus toimii, koska ihmiset ovat samalla kartalla ja jakavat merkityksiä. Kuntoutuksessa usein autisteille opetetaan näitä merkityksiä esim. sosiaalisilla tarinoilla ja sosiaalisten taitojen opettamisella. Jos kuitenkin otetaan huomioon se, että autistien logiikka on usein analysointia (yksityiskohtiin keskittymistä) ja systemointia (Baron-Cohenin käsitys. Ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Empathizing%E2%80%93systemizing_theory) ja puiden näkemistä metsältä ja faktoihin keskittymistä kun taas neurotyypillisten ihmisten logiikka on ryhmässä toimimisen logiikkaa ja empaattisuuden osoittamista (Baron-Cohenin mukaan) ja metsän näkemistä puilta (keskeiskoherenssia) ja mielen teoriaan keskittymistä, voidaan havaita huomattavia eroja kognition logiikassa.

Jotta autistit ja neurotyypilliset henkilöt saataisiin samalle kartalle, pitää yhteisten merkitysten piiriin ottaa sekä autistien että neurotyypillisten toimintamalleja! Sosiaalisia tarinoita ja sosiaalisia tapoja opettamalla saadaan autistit lähemmäs neurotyypillisiä ihmisiä – mutta mutta mutta: tarvitaan myös yhteisen merkityksen annon piiriin keinoja, joilla saadaan neurotyypilliset lähemmäs autisteja. Sosiaalinen vuorovaikutus on kahden kauppaa.

Itse autistina koen, että tärkein tällainen keino on struktuurin tarjoaminen. Struktuurin avulla tarjotaan autistille faktapohjainen logiikka, jolla saadaan suhde kontekstiin sekä selkeä toimintapa. Esim. tervehtiminen saattaa koostua autistille seuraavista osista: 1. Kun näet tutun henkilön, nosta käsi ilmaan ja sano 'hei'. 2. Katso, kun henkilö vastaa tervehdykseen 'hei'. Kun autisti sitten toistaa edellä kuvattua toimintatapaa eri tilanteissa, hänelle syntyy kokemus tervehtimisestä – ja tervehtiminen saa merkityksen. Neurotyypillisten maailmassa vastaavaa logiikkaa voisi edustaa vaikka tietokoneohjelma, jonka toiminta pitää opetella, jotta voisi ohjelmaa käyttää – pelkkä sosiaalinen ajattelu ei riitä. Näin asiat ovat myös autistien kanssa.

Tärkeää on myös tarjota autistin aloitteellisuudelle ja autistin omalaatuisuuksille struktuuri niin, että autistit voivat ilmaista itseään sosiaalisessa kanssakäymisessä omilla tavoillaan. Esimerkiksi jos pienelle autistille on merkityksellistä järjestää pikkuautoja riviin, tämä tulee ottaa osaksi hyväksyttävää sosiaalista kanssakäymistä. Itseni kohdalla ilahdun suuresti, jos joku haluaa laatia kanssani teorioita eri asioista tai yleensäkin keskustella autismin logiikoista.

Tärkeää on myös ottaa huomioon, että autistille on usein helpompaa suhtautua yhteen ihmiseen kerrallaan kuin ihmisryhmään. Ollessani kuntoutuksessa vahvasti autistien päivätoiminnassa tämä näkyi selkeästi toimintakulttuurissa: jopa ryhmätilanteissa kuhunkin autistiin suhtauduttiin yksilöllisesti eikä ryhmän jäsenenä. Tällöin oli kunkin autistin kohdalla käytössä yksilöllinen 'autismikortti' (ks. blogi Käytössä autismikortti – autismikuntoutuksen tuloksia).

Hyväksymällä autistien toimintatavat osaksi yhteistä karttaa ja yhteistä merkitysmaailmaa voidaan toden totta luoda sosiaalisuutta ja toimivaa sosiaalista kanssakäymistä laajemmassa mielessä. Tämä ei kuitenkaan riitä ja sen vuoksi erilaisuutta kuten esimerkiksi autismia pitää tarkastella uudenlaisten sosiaalisten mallien avulla. Ilman tätä tarkastelutapaa erilaisuuteen liittyviä sosiaalisia haasteita ei voida ratkaista! Erilaisuus vaatii osin uudenlaisia tarkastelumalleja.

2. Sosiaalisuus sosiaalisina rooleina.

Aihetta käsittelen blogissani Autismi ja roolit.

3. Sosiaalisuudelle saattaa olla myös erinäisiä esteitä

Niistä muutamia on eritelty alla:

a) Yksilö vs. nurkkakuntaisuus. Jos yksilö syntyy ympäristöön, joka tukee yksilön taipumuksia, saattaa yksilö näennäisesti sopeutua pieniin piireihinsä. Esimerkiksi urheilullisesti lahjakas saattaa pärjätä urheiluseuransa viitekehyksessä ja koska muuhun kuin urheiluun ei juuri jää aikaa, henkilö saattaa näyttää pärjäävän – vaikkakin itse asiassa vain pienessä piirissä. Usein kosketus toisenlaiseen elämään tuo esiin nurkkakuntaisuuden ja sosiaalistumisen puutteen. Jos henkilö esim. joutuu pois urheilun piiristä, puutteet sosiaalisuudessa saattavat tulla esiin esim. uudelleen kouluttautumisen tarpeen muodossa tai ääritapauksessa syrjäytymisenä, jos uutta sosiaalista viitekehystä ei löydy. Autistin kohdalla nurkkakuntaisuus saattaa ilmetä siten, että autistia vaaditaan toimimaan vahvuuksiensa ulkopuolella (autisti saattaa esim. tuntea dinosauruslajit, olla hyvä pianonsoitossa tai elektronisten laitteiden korjaamisessa), mikä sitten aiheuttaa toimintakyvyn ja sosiaalisuuden kyvyn romahduksen. Toisaalta ylläkuvatunlainen laajempi käsitys sosiaalisuudesta ja taitojen opettelu usein auttaa autistia sopeutumaan myös vahvuuksiensa ulkopuolisiin asioihin.

b) Seurallinen/puhelias vs. sosiaalinen. Usein seurallisuus/puheliaisuus ja sosiaalisuus sekoitetaan. Seurallinen ihminen tykkää olla muiden seurassa ja saattaa olla suuna päänä tilanteissa ja vaatia paljon huomiota. Tällainen henkilö ei välttämättä osaa ottaa kuitenkaan muita huomioon. Toisaalta yksin viihtyvä ihminen saattaa osata ottaa toiset huomioon sosiaalisissa tilanteissa, koska on pohtinut paljon yksinäisyydessään itseään ja muita. Myös autisti saattaa olla hyvinkin seurallinen/puhelias, mutta puutteellisten sosiaalisten taitojen takia tämä saattaa näyttäytyä itsekkyytenä, tunkeilevuutena tai vaikkapa haastavana käyttäytymisenä. Itse koen lisäksi olevani seurallisempi, mihin usein minulla on mahdollisuus. Seurallisuuttani vähentää esim. itselleni liiallinen mielen teorian käyttö sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tällöin helposti vetäydyn, vaikka haluaisinkin olla seurallinen ja sosiaalinen.

c) Narsistinen vs. sosiaalinen. Narsistisuus on mielestäni yllä olevasti kuvatun seurallisuuden seuraava aste. Narsisti näkee vain oman maailmansa, johon pyrkii muut alistamaan – ehkä tiedostamatta.  Narsisti saattaa olla hyvinkin valovoimainen ihminen, mutta on toisia manipuloiva eikä hyväksy muiden tarpeita vaan haluaa kaikella toimillaan pönkittää omaa itsetuntoaan. Narsisti hankkii mielestäni helposti ympärilleen ’hovin’ palvelemaan itseään. Kokemusteni mukaan niin neurologisesti tyypillinen kuin autisti saattaa olla taipuvainen narsismiin. Ja ehkä meillä kaikilla esiintyy narsistisia piirteitä jossain määrin. Toisaalta sosiaalisten taitojen opettelun tarpeen tajuaminen saattaa vähentää narsistisluonteista käyttäytymistä. Ja toisaalta meillä kaikilla on varmaan ihan tervehenkisiäkin läheisten piirin kanssa olemisen tarpeita.

d) Globaali vs. lokaalinen. Nykyaikaa on olla globaali ja kansainvälinen. Henkilö saattaa esim. tukea koulun rakentamista Etelä-Amerikassa, mutta oma lähipiiri jää vaille huomiota. Tällöin globaalius on itse asiassa nurkkakuntaisuuden yksi laji! Autistin kohdalla kyseinen ilmiö saattaa ilmetä esim. jonkinlaisen maailmantuskan vaikkapa eläimiä koskien ilmenemisenä. Itse olen havainnut, että jos pystyy jotenkin tekemään oman osansa 'maailma puolesta' (osallistuu esim. WWF:n toimintaan tai keräyksiin), maailmantuska vähenee ja energiaa riittää myös lähipiiristä välittämiseen paremmin. Asiat pitää saada kanavoitua rakentavasti.

e) Erilainen ja sosiaalinen. Minusta tämä on sosiaalisuuden korkein aste. Se, että neurotyypillinen 'terve' henkilö osaa luoda tasa-arvoa vuorovaikutustilanteessa esim. kehitysvammaisen tai autistin kanssa, on mielestäni korkean asteen tasa-arvoa ja sosiaalisuutta. Jos näin ei toimita, aiheutetaan itse asiassa aina jonkinasteista syrjäytymistä, jota on vaikea korjata ilman erialaisuuden vaatiman laajemman sosiaalisuuden käsitteen oivaltamista.

4. Sosiaalisuus, tarpeet ja arvot

Itse olen havainnut, että usein sosiaalisuus, tarpeet ja arvot liittyvät yhteen: ihminen hakeutuu herkästi kaltaistensa pariin, joilla on samoja tarpeita ja näin ollen myös usein samoja arvoja. Esim. urheilua tärkeänä arvona pitävä hakeutuu helpommin urheiluseuraan, jossa on samoja tarpeita ja samoja arvoja edustavia henkilöitä. Ihminen etsii itselleen viiteryhmiä toteuttaakseen sosiaalisuutta. Tämä pätee myöskin autisteihin, vaikkakin viiteryhmään hakeutuminen voi olla avustavan henkilön vastuulla. Onneksi on jo olemassa autisteillekin tarkoitettuja taideryhmiä ja vaikkapa vesijumpparyhmiä tai musiikkikerhoja! Itse autistina keskustelen erittäin mielelläni itselleni läheisistä aiheista kuten uskonnosta tai musiikista tai urheilusta pitävien neurotyypillisten henkilöiden kanssa. Sama teema yhdistää!

Ylläolevien analyysien valossa voimme huomata, että sosiaalisuus ei olekaan niin itsestään selvä asia kuin ensisilmäykseltä voisi vaikuttaa. Voimia meille kaikille sosiaaliseen sillanrakennukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen!


Blogiterveisin Pia Hämäläinen

Kommentit

Valtavan hieno kirjoitus!
HEI PN!

KIITOS PALJON KOMMENTISTASI...KANNUSTAA JATKAMAAN JAKAMAAN AJATUKSIA!

YSTÄVÄLLISIN TERVEISIN
PIA
HEI. KIITOS KOMMENTISTA. LÄMMITTI MIELTÄ KOVASTI!

YSTÄVÄLLISIN TERVEISIN PIA
Kiitos kirjoituksesta! Itse olen opetellut olemaan sosiaalinen, tosin nykyäänkin vaikea olla tekemisissä ihmisten kanssa joista en jostakin syystä pidä. Nyt oon nelikymppisenä as-tutkimuksissa.
MOI PEKKIS!

KIVA, ETTÄ PIDIT KIRJOITUKSESTANI. VARMAAN KAIKILLE ON VAIKEAMPAA OLLA TEKEMISISSÄ HENKILÖIDEN KANSSA, JOISTA EI PIDÄ (ESIM. JOS HYVIN ERI ARVOMAAILMAT TAI HENKILÖKEMIAT EIVÄT KOHTAA) ...MUTTA ERITYISEN VAIKEAA TÄMÄ ON VARMAAN AUTISMIN KIRJON HENKILÖILLE. TSEMPPIÄ AS-TUTKIMUKSIIN! TOIVOTTAVASTI NE SELKEYTTÄVÄT TILANNETTASI JA EHKÄ JOPA PÄÄSET JONKINLAISEN TUEN PIIRIIN (AS-RYHMÄT, AUTISMISÄÄTIÖ TMS.). SIVULTA www.jkp.com LÖYTYY PALJON HYVÄÄ KIRJALLISUUTTA AUTISMIN KIRJOA KOSKIEN!

YSTÄVÄLLISIN TERVEISIN
PIA

Kommentointi on suljettu