Autismi ja suorituspaineet

Suorituspaineita voisi hyvin verrata esimerkiksi auton rengaspaineisiin: alipaineella ei voi ajaa, sopivalla paineella ajo sujuu mukavasti ja ylipaine korostaa töyssyjä – vastoinkäymisiä – tai jopa räjäyttää renkaan.

Autistien suorituspaineita voisi eritellä seuraavasti:

  • Autistit havaitsevat usein aspekteja, osatekijöitä. Tällöin yksittäisten aspektien opettaminen struktuuria tarjoamalla voi helpottaa paineita. Neurotyypilliset henkilöt (ks. blogi Autismi ja roolit) näkevät usein metsän puilta (keskeiskoherenssi) ja autistiset henkilöt puut metsältä (aspektien havaitseminen). Usein juuri se, että autisti törmää keskeiskoherenssiin, luo vuorovaikutuksessa autistille paineita. Autistille ehkä olisikin mielekkäämpää opettaa näkemään, mihin puuhun milloinkin tulee keskittyä metsässä koko metsän näkemisen sijaan.
  • Taitojen opettaminen – niin sosiaalisten kuin toiminnallisten – auttaa paineiden hallintaa. Kaaosta on vaikeampi hallita kuin edes jonkinasteista järjestystä.
  • Roolit (ks. blogi Autismi ja roolit) helpottavat paineiden kestämistä. Nyrkkisääntönä voisi mielestäni pitää sitä, että mitä vahvempi autismi, sitä enemmän toiminnalliset roolit (toimintatapojen hallitseminen) ovat olennaisia paineiden hallinnan kannalta ja sitä vähemmän roolit voivat perustua mielen teoriaan eli kykyyn ymmärtää muiden ajatuksia, aikomuksia ja tunteita (ks. esim. Kerola, Kujanpää, Timonen: Autismin kirjo ja kuntoutus. PS-kustannus 2009.)
  • Myös tieto on sosiaalisesti rakentunut mielen teorian ja vastavuoroisuuden pohjalla ja tämä eroaa autistin toiminnan logiikkaa painottavasta tiedon jäsennyksestä. Niinpä on ymmärrettävää, että autisti lukee mieluummin usein faktakirjoja kuin kaunokirjallisuutta. Itse pidän tee-se-itse-ohjekirjoista ja tv-ohjelmista. Lisäksi koen, että kirjojen kääntäminen – käännän ammatikseni autismikirjallisuutta – on erittäin sosiaalinen tilanne ja aiheuttaa paineita – kirjat kun on useimmiten kirjoitettu mielen teorian logiikan pohjalta. Kääntäessäni kohtaan erilaisten ihmisten sosiaalisesti jäsentyneitä ajatuksia ja tämä on minulle autistina melkein yhtä raskasta kuin itse sosiaaliset kohtaamiset ihmisten kanssa.
  • Monien asioiden hoitaminen yhden päivän aikana aiheuttaa paineita. Itse pidä nyrkkisääntönä, että jos minulla on sosiaalinen tapaaminen, tämän lisäksi keskityn päivässä vain kissani Samin hoitamiseen. Resurssini eivät riitä muuhun. Jos kyse on työpäivästä, hoidan työni, soitan viulua ja keskityn Samiin. Autistille mahtuu mielestäni päivään vain yksi iso asia ja muutama pienempi. Muuten paineet kohoavat liikaa.
  • Sosiaalisia tilanteita ennen koen usein ahdistusta ja paniikkia. Mitä tulee tapahtumaan? Mitä minun pitää tehdä? Tähän auttavat tilanteiden ennakointi ja roolitus. Tilannetta voi ennakoida esim. sopimalla tilanteen ohjelman etukäteen. Itse toimin näin. Esim. ohjelma sisareni (aivotutkija, tohtorikoulutettava) kanssa, on yleensä seuraava: Hei! - Samin kanssa puuhailu – ruoka ja kahvi – kuulumiset – keskustelu tietyistä aiheista esim. siskoni tutkimuksista tai minun käännöstöistäni – peli tai yhdessä musisointi – hei!. Lisäksi sosiaalisten tilanteiden paineisiin auttaa myöskin autismikortin käyttö (ks. blogi Käytössä autismikortti – kuntoutuksen tuloksia).
  • Kaikki toiminta luo toimintaan elämänsä perustavalle autistille kognitiivista stressiä ja on oppimistilanne. Tämän vuoksi toimintaa pitää tauottaa sopivilla tauoilla – esim. välillä musiikkia kuuntelemalla tai kävelylenkillä käymällä – jotta jatkuvaan oppimiseen olisi voimavaroja. Tätä ilmiötä jäsennetään usein sanomalla, että autistille toiminnan automatisointi on vaikeaa. Itse koen tämän vahvasti esim. viulunsoiton opiskelussa. Joka soittokerta on soittamisen uudelleenopettelua.

Voidaan ajatella, että paineet ovat elämän edistymistä hallitseva voima. Paineet ovat tarpeellisia, jotta päästään elämässä eteenpäin. Autistin kohdalla paineiden hallinta on kuitenkin hieman erilaista kuin neurotyypillisten kohdalla. Onneksi voimme löytää keinoja myös autistien ollessa kyseessä niin, että paineista tulee hallittavia.

Blogiterveisin

Pia

Kommentit

Itselläni epäiltiin jonkin aikaa ASD:tä.
Osaatko sanoa, mihin tilaan se viittaa, ettei näe metsässä puita? Kaikki on minulle vain suurpiirteistä kokonaisuutta ja tukehdun yksityiskohtiin. Aivot menevät kuin oikosulkuun listoista. Tentteihin lukeminen oli hirveää itsekidutusta vaikka hyvin niistä selvisin.
Silti olen väkipakolla opettanut itseni ohjelmoimaan, koska kaikki tuntuu kiinnostavan, mutta en selviäisi selväjärkisenä, jos sitä työksi pitäisi tehdä.
HEI

VARMAAN TIEDÄTKIN, ETTÄ ASD VIITTAA TERMIIN 'AUTISM SPECTRUM DISORDER' ELI AUTISMIN KIRJON HÄIRIÖ. NÄITÄHÄN OVAT MM AUTISMI, KORKEATASOINEN AUTISMI JA ASPERGERIN OIREYHTYMÄ. NÄISSÄ TILOISSA YKSITYISKOHTIIN TUKEUTUMINEN ON TAVALLISTA KUTEN SINULLA. SAMOIN HELPOSTI YLIKUORMITTUMINEN TIEDOSTA (KUTEN SINULLE KÄY LISTOISTA). YLEISTÄ OVAT MYÖS MM. OMAN TOIMINNAN OHJAUKSEN JA ORGANISOINNIN VAIKEUDET. EN PYSTY TARKEMMIN SANOMAAN MITÄÄN TILASTASI. KANNATTAA MENNÄ ESIM. NEUROMENTALIIN TUTKIMUKSIIN TAI OTTAA YHTEYTTÄ AUTISMISÄÄTIÖÖN TILAN KARTOITUSTA VARTEN. SOPIVILLA TUKITOIMILLA USKON, ETTÄ ELÄMÄSI VOISI HELPOTTUA JA SELKEYTYÄ. JO JUTTELEMINEN ASIOISTA AUTTAA. AUTISMILIITOSSAKIN ON PÄIVYSTÄVÄ PUHEMINEN.

TSEMPPIÄ

YST TERV PIA

Kommentointi on suljettu