Autismin määritelmästä, osa 2

Kuva aisteista

Huomaan usein pohtivani, miten autismia tulisi tarkastella niin, ettei sitä enää pidettäisi neuropsykiatrisena oireyhtymänä vaan yhtenä luonnollisena ja tasa-arvoisena elämänmuotona ja tapana olla olemassa.

Aiemmassa blogissani määrittelin autismin seuraavasti:

"Autismi on kokemisen ja ajattelun ja tuntemisen suurempaa tarkkuutta ja herkkyyttä ja pyrkimystä luoda, ylläpitää ja muuttaa tietoisuuden tiloja ja tunne- ja loogisia tiloja vuorovaikutukseen, struktuurien, strategioiden, tavoitteiden ja taitojen (oman toiminnan ohjauksen taitot, vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot, ajattelun taidot, tunnetaidot, toiminnalliset taidot, sosiaaliset taidot jne.) opettamisen avulla."

Tarkkuutena voidaan pitää Lasi vettä -kirjoituksessani esiteltyä Peter Vermeulenin oivallusta funktionaalisen loogisen toiminnan ja sosiaalisen kontekstin mukaisen toiminnan erillisyydestä. Autisti ei katso tilanteita pelkästään sosiaalisina tilanteina, joihin liittyy sosiaalisia tarinoita, vaan myös loogis-funktionaalisina tilanteina. Miten esimerkiksi jokin asia – kuten janon tyydyttäminen – voidaan loogisesti toteuttaa, ajattelematta missä sosiaalisessa kontekstissa tämä on mahdollista ja soveliasta.

Sosiaalisen kontekstin huomioon ottamisessa autisti saattaa tarvita hyvinkin paljon määrittelyapua esimerkiksi hyvästä toiminnallisesta tasosta huolimatta. Myöskin autismin määritelmässäni esiintyvää analyysia eri osatekijöistä voidaan pitää suurempana tarkkuutena. Minuuden tasolla suurempi tarkkuus ilmenee mielestäni siten, että struktuurit ja strategiat tarjoavat kantavat rakenteet autistin minuuden flow-tilalle, ja juuri tässä flow-tilassa autisti voi kokea itsensä omaksi itsekseen ja  toimijaksi, jolla on tavoitteita. Autistin minuuden kokeminen on hienovaraisempi asia kuin neurotyypillisen henkilön subjektiivisuuden korostaminen sosiaalisissa rooleissa ja tilanteissa.

Entä sitten herkkyys? Aiemmin olen jo käsitellyt blogissani herkempiä tapoja suhtautua autistiin. Lisää valotusta herkkyyden problematiikkaan sain lukiessani Maikkarin nettisivuilta ilmiöstä ’erityisherkkä ihminen’.

Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person)  hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Amerikkalainen psykologi Elaine N. Aron on tutkinut tämänkaltaista herkkyyttä 1990-luvulta lähtien: hän on erikoistunut aisti- ja tunneherkkien ihmisten tutkimiseen ja auttamiseen. [––]

"Sen myötä – ja niin monille myös käy – alkaa arvostaa niitä omia herkkyyden piirteitä ja samalla huomaa, ettei ole outo ja erilainen ja poikkeava negatiivisessa mielessä. Erityisherkkiä on noin viidesosa ihmisistä, ei se ole niin harvinainen ominaislaatu", [kouluttaja ja psykologi Heli] Heiskanen muistuttaa.

Artikkelissa oli nostettu esiin eritysherkkyyden testikysymyksistä seuraavat:

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni.
2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.
4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.
5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille.
6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä.
7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä.
8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä.
9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista.
10. Olen hyvin tunnollinen.

Luettuani artikkelin ja tehtyäni testin huomasin, että tämähän pätee useimmiten autisminkin kohdalla! Erityisherkkyyden käsite-, ajattelu- ja asennemaailma auttaa näkemään autistin herkkyyden positiivisessa valossa stigmatisoinnin ja medikalisoinnin sijaan!

Itse olen entistä vakuuttuneempi siitä, että autismissa on kyse suuremmasta tarkkuudesta ja herkkyydestä. Toivottavasti myös lukija saa tästä blogista työkaluja omaan tapaansa jäsentää ja ymmärtää ilmiötä nimeltä autismi.

Blogiterkuin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sergio Palao, ARASAAC