Autismin ytimessä

Piirroskuva henkilöstä, joka on ahdistunut.

Papunetin sivujen kautta bongasin tällaisen videon, joka näyttää, miltä aisti- ja informaatiokuormitus saattaa autistista tuntua (Yle).

Asiaa! Kokemukseni mukaan juuri aistitiedon ja informaation käsittely tekevät autistin elämästä niin haastavan. On irrallisia aistihavaintoja ja irrallisia informaation rippeitä. Tästä seuraa mm. seuraavia asioita.

1. Informaatiota on jatkuvasti jäsennettävä, koska se pommittaa autistia jatkuvalla syötöllä. Yksi ratkaisu on torjua kaikki informaatio ja vetäytyä omaan sisäiseen maailmaan tai kiinnostusten, ekkojen, maailmaan. Toinen vaihtoehto on saada esim. raivokohtaus tai paniikkikohtaus.

2. Informaation jäsentämiseen tarvitaan jokin järjestelmä, suodatin, jonka avulla informaatiota otetaan sisään ja priorisoidaan. Järjestelmä voi olla esimerkiksi juuri ekkot – vain ekkojen mukainen informaatio otetaan käsittelyyn, muu torjutaan. Suodatin voi olla myös esimerkiksi jokin periaate, kuten ole ystävällinen kaikille, toimi kohtuullisesti. Suodatin voi olla myös jokin maailmankatsomus – esim. kristillinen, ekologinen, eläinten oikeudet, jokin poliittinen kanta.

3. Koska informaation käsittely on autistilla yleensä tarkempaa ja herkempää, tämä vaikuttaa myös abstraktiotasoon ja ratkaisujen syvällisyyteen. Itse huomaan opiskeluissani – teologiaa avoimessa yliopistossa – että pyrin aina löytämään jonkin todella syvällisen informaation jäsentämisen näkökulman, joka tuo informaatioon koherenssia. Huomaan myös, että opiskelutoverit osaavat ajatella laaja-alaisesti monia näkökulmia ja ratkaisuita (divergentti ajattelu), mutta minä pyrin löytämään hyvin syvällisen ja käytännössä toimivan yhden ratkaisun (konvergentti ajattelu). Tämä erottaa minut opiskelutovereistani ja jopa syrjäyttää minua.

4. Käytännön tasolla informaation jäsentäminen tapahtuu noiden kaikkien tuntemien struktuurien ja ennakoinnin avulla. Videon esimerkissä esim. musiikin kuuntelu kuulokkeista ostarilla, aurinkolasien käyttö ja ennalta sopiminen, mihin kauppoihin mennään ja mitä ostetaan, voisi fokusoida videon poikaa ja auttaa informaation jäsentämisessä. Kun perusstruktuuri on kunnossa, suodattimena, voi jäädä myös resursseja jossain määrin joustavaankin toimintaan tilanteessa: esim. tuolla on jäätelökioski – haluaisitko jäätelön ennen kuin mennään sopimaamme kauppaan?

Juuri informaation käsittelyn haasteellisuus on mielestäni keskeistä autismissa. Siitä seuraavat aistiongelmat, järkevän toiminnan ja vuorovaikutuksen, kommunikaation ja sosiaalisten tilanteiden hallitsemisen haasteet.

Itse pitäisin nyrkkisääntönä, että autisti ei pärjää ilman ennalta harkittua struktuuria. Struktuuri avaa autistille mahdollisuuden jäsentää informaatiota ja kehittyä ja toimia joustavasti – struktuurin raameissa.

Blogiterkuin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, www.sclera.be
Lähde divergentin ja konvergentin ajattelun osalta: http://personal.inet.fi/koti/vexom/ajatt.htm

Kommentit

Asian ytimessä. Työskentelen autismityössä itse ja minulla on diagnosoimaton Asperger. Valtava rikkaus autismin ymmärtämisessä mutta paljon ongelmia, aikaa menee oman struktuurin tekemiseen, työpaineen sietämiseen ja säännöllisesti vaihtuvien syvällisten mielenkiinnon kohteiden kanssa touhuamiseen sekä niiden sovittamiseen työn ja arjen sisältöön.
Moi
Haasteesi kuulostavat tutuilta. Tsemppia haasteista selviytymiseen!
Yt Pia
Vielä muutama ajatus. Kaikkein vaikeinta on kokemukseni mukaan autismin kirjon henkilölle selvitä normiympäristöissä ilman 'erityisoikeuksia' (mukauttamista) . Mutta ilman tätä on vaikea saada tasa-arvoa yhteisöissä, joissa autismi ei ole tunnettua. Mitä enemmän autisti joutuu olemaan vastuussa koko elämän hallinnasta sitä vaikeampaa on pärjätä....Helposti autisti 'ghettoutuu' autismikuntoutuksen struktuureihin...kuitenkin elämä vaatii kaikilta samaa joten olisi tärkeä mahdollistaa 'normielämään' osallisuus....mahdollisimman tasa-arvoisesti.

Pia
... poikamme on 6 v ja hanella on diagnosoitu aspergerin syngrooma. Sen lisaksi minulla (isa 55 v) on kovien kipujen vuoksi liikuntarajoitteita paivittain. Lapsi on hyvin rakas meille himpun verran vanhemmille vanhemmille, mutta Kontiolahden kunta vain kieroilee ja kiertaa oikeanlaisen tuen ja asioiden hoidon siis edes jonkinverran kohtuullistaakseen.
Asumme jo hieman rappeutuneen rivitalon parkkipaikan puoleisessa asunnossa ja viisi muuta asukasta kayttaa mm. jalan ja polkupyoralla kulkuun tarkoitettua pihatieta jokapaivaiseen liikenteeseen. Siis muuhunkin kuin huoltoajoon, joka on sallittua.
Ristiriitaa on siis paljon arjessa ja lastensuojelu ei suostu edes kirjaamaan asioita oikein, kai heista on mielekasta alistaa pienta lasta!!
Taaustana asioissa on liukastumistapaturma, siis juuri se miksi mina joudun olemaan jatkuvasti petipotilaana. Muut liukastumisonnettomuudedt on kasitelty kai jo 2000 luvulle paastessamme kohtuuajassa, mutta mina kun pidan tilannetta syrjintana, niin ei vammaispalvelut ja lastesuojelu edes siis yrita tehda asioita sivistyneesti. Eiko tuo ole oikea sana tuo SIVISTYMATTOMYYS eli he tekevat tahallaan rikoksia perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Lasatensuojeluilmoituksia on tehty n. 15 ja lastensuojeluhakemuksia me olemme (mina) tehnyt kolme. Ensimmaisen jo raskausaikoina, jolloin meille ei annettu ollenkaan asuntoa! (KITEE, TOHMAJARVI, KONTIOLAHTI sektoreilla eli rajaseudulla pohjoiskarjalaisessa yhteisossa mennaan ja on ajat sitten vaihdettu verkkarihousuihin) Kohta mulla isilla tulee se kuuluisa kontsa kai sinne housuun, kun halvaantumista kohti tassa menen??´

Jarmo Vilponen

Kommentointi on suljettu