Autismirealismista

Minulle autistina kokemus maailmasta on likipitäin seuraavanlainen:

kaaos – teoriat ja lääkitys tuovat struktuuria mieleen – tavoite kohdentaa tarkkaavaisuuden – toimintakyky

Olen erityisen kiinnostunut autismin teorioista. Ne ovat kehittyneet autismin ymmärryksen myötä. Itse koen kaksi teoriaa jopa niin hyvinä, että minulle ne selittävät autismin tarpeeksi hyvin positiivisesti ja antavat viitekehyksen siihen, mihin tulee keskittää huomio ihan käytännössä. Seuraavassa teorioiden esittelyä.

Simon Baron-Cohenin mukaan autismi on äärisystemointia ja matalaa empatiatasoa (heikko mielen teoria eli tajuaa heikosti muiden ajatuksia, tunteita, aikomuksia jne. sekä heikko tunne-empatia). Baron-Cohen mieltää kaikki ihmiset eri asteisesti systemointia ja empatiaa ja näiden yhdistelmiä käyttävinä. Autisti on sitten hänen mukaansa ääritapaus systemoinnista. Systemointi ilmenee esim. erilaisena lajitteluna, keräilynä, rutiineina jne. Itselläni se ilmenee siten että tarvitsen kaikkeen systeemin että voin toimia. Jopa esim. siivoukseen ja varsinkin teorioiden tuoman systeemin kaikkeen maailman ilmiöiden ymmärtämiseen.

Luin myös Peter Vermeulenin kirjan autismista kontekstisokeutena (Autism as context blindness) ja tämä oli hyvin valaisevaa.

Jos otetaan molemmat teoriat huomioon saadaan minusta hyvä ja realistinen kuva autistisesta ajattelusta.

Konteksti voi tarkoittaa Vermeulenin mukaan joko ulkoista tai sisäistä (henkilön tiedot jne.) kontekstia.

Vermeulen myös tuo esiin että autistilla usein ärsyke aiheuttaa yhden vallitsevan (mihin autisti on tottunut) merkityksen aktivoitumisen (itse ajattelen että usein sisäisen kontekstin mukaisen) kun taas neurotyypilliset osaavat ottaa kontekstia huomioon (ajattelisin että niin ulkoista kuin sisäistä) ja merkitys aktivoituu suhteessa kontekstiin – sama ärsyke voi saada eri merkityksiä eri konteksteissa. Neurotyypilliset osaavat käyttää kontekstia vaikka autistit ehkä näkevät kontekstin mutta eivät osaa sitä käyttää – näin Vermeulenin mukaan. Hänen mukaansa autistien systeemi tai skripti esim. sosiaaliseen tilanteeseen on usein suljettu systeemi mutta kontekstit vaativat käsitystä avoimesta systeemistä – mikä on autistille vaikeaa.

Minusta on hyvin ymmärrettävää että jos äärisystemoi eikä tajua empatiaa kovinkaan paljon (mielen teoria ja tunne-empatia vaikeita) ja vielä on vaikeuksia kontekstien kanssa ja ehkä fokusoi vahvasti omaan sisäiseen kontekstiin ja merkitykset hyvin spesifejä - tällainen on tosi joustamatonta ja jäykkää eikä aina kovin realistista.

No mutta tällaisten ajatusten kanssa menen eteenpäin. Omalta kannaltani Baron-Cohenin ja Vermeulenin teoriat tarjovat fokuksen maailmaan ja systeemin.

Suosittelen lämpimästi Baron-Cohenin kirjojen Autism and Asperger syndrome (Oxford University Press. 2008) ja The essential difference - men, women and the extreme male brain (Penguin Books. 2004) sekä Vermeulenin kirjan Autism and context blindness (AAPC Publishing. 2009) lukemista. Vaikka kirjoissa esitetään teorioita autismista, niissä on paljon konkreettisia esimerkkejä ja ne ovat ihan ymmärrettäviä.

Täällä Baron-Cohenin ja kumppaneiden laatimia testejä mm. systemoinnin ja empatisoinnin esiintymisen arvioimiseen:

https://www.autismresearchcentre.com/arc_tests

Syvemmin systeemien toiminnasta voi lukea esim. seuraavasta:

http://www.stahle.fi/itseuudistumisen_dynamiikka.pdf

Systeemejä on Ståhlin mukaan kolmea tyyppiä – suljettuja, avoimia ja dynaamisia. Suljettuja systeemejä luonnehtivat ennustettavuus ja kontrollointi (huomioni – usein autisti pyrkii tähän), avoimia systeemejä ohjaavuus, ylläpitäminen ja kehityksen tukeminen (huomio: sosiaalisuus on usein tällaista). Dynaamisia systeemejä luonnehtii epätasapaino, kaoottisuus (ennakoimattomuus) ja kompleksisuus (uusia ilmiöitä saattaa syntyä) ja ne pyrkivät uudistumaan itseorganisoitumalla ja systeemin sisäisen dynamiikan mukaan ja voivat tuottaa mm. radikaaleja muutoksia ja innovaatioita.

Itse koen, että autismin – ja mielenterveysongelmienkin – suhteen juuri dynaamisten systeemien pohtiminen voisi olla avain uuteen. Hyödyllistä olisi varmaan miettiä miten autistin usein suljettuun systeemiin saataisiin edes jonkin verran avoimuutta – mutta ei liikaa.

Jos otetaan vakavasti tieteelliset teoriat autismista sekä autistinen ajattelu, voidaan nähdä todellisuus monipuolisemmin – esimerkiksi tällaisen nelikenttämallin avulla. Kun maailma ei ole enää pelkkää arkijärkeä ja neurotyypillistä ajattelua kaiken mittareina voidaan löytää todennäköisesti parempia ratkaisuja myös autistin arkeen. Mutta tämän pohtiminen onkin sitten uuden blogin aihe…

Blogiterkuin

Pia

Kuva blogin alussa: Papunetin kuvapankki, Sclera

 

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste