Autismista ja elämänhallinnasta

Kuva: Papunetin kuvapankki, Elina Vanninen

Mitä on elämänhallinta yleisesti ottaen? Demokratiassa elämänhallinta on mielestäni elämän ilmiöiden hallintaa yhteiskunnan tarjoamissa rakenteissa niin, että henkilö kokee voivansa vaikuttaa elämään (ajopuuna olemisen sijaan) yhteiskunnan sääntöjen puitteissa. Enemmistöön kuuluville tämä on luonnollisesti helpompaa ja vähemmistöihin kuuluville luonnollisesti vaikeampaa. Vähemmistöjen kohdalla tarvitaan usein etujärjestöjä luomaan yhteiskunnan rakenteisiin myös sija (käytäntöjä, rooleja) vähemmistöihin kuuluville.

Autismin kirjo on vahvasti vähemmistö yhteiskunnassa. Tarvitaan etujärjestöjä luomaan autismin kirjon henkilöille rooleja ja käytäntöjä olla osallisena yhteiskunnassa. Tarvitaan siis itse asiassa uudenlaista todellisuuden määrittelyä niin, että autismin kirjo näyttäytyy positiivisena ja samalla autismin kirjon henkilöt jakavat todellisuutta ei-autististen kanssa.

Mielestäni tähän vaaditaan uudenlaisia keinoja hallita elämää. Tulee luoda uudenlainen käyttöliittymä elämään niin, että elämä ei ole kaaosta vaan sitä voidaan eri keinoin hallita.

Esittelen asiasta ajatuksiani seuraavassa.

  1. VOIMAANNUTTAVA VUOROVAIKUTUS. Toimiva vuorovaikutus on tärkeä osa sujuvaa elämänhallintaa ja henkilökohtaisen kehityksen mahdollistamista. Voimaannuttavan vuorovaikutuksen vastakkainen ilmiö on mielestäni haastava käyttäytyminen: tällöin homma ei toimi syystä tai toisesta ja ilmenee erilaista häiriökäyttäytymistä suukovusta raivokohtauksiin. Voimaannuttavaa vuorovaikutusta voidaan mielestäni tuottaa siten, että lähdetään kanssakäymisessä kunkin vahvuuksista ja niitä arvostetaan sekä samalla annetaan tukea heikkouksissa. Tulee myös hallita erilaisten teknisten taitojen käyttöä: pitää suhtautua toiseen sopivalta etäisyydeltä (fyysinen ja henkinen (arvomaailmojen) etäisyys) ja pitää miettiä, minkä verran voimaa käyttää vuorovaikutuksessa sekä miten asemoi itsensä suhteessa toiseen (esim. ei vastakkain vaan vierekkäin samaan suuntaan toimii usein autistin kanssa).

  2. TAITOJEN OPETTELU. Elämänhallinnassa on myös keskeistä erilaisten taitojen hallinta. Autismin kirjon henkilö ei yleensä opi näitä taitoja itsestään vaan vaatii taitojen tietoista oppimista. Tarvittavia taitoja ovat mielestäni vuorovaikutustaidot, aistien käyttämisen taidot, toiminnalliset taidot, kommunikaatiotaidot, ajattelutaidot, tunnetaidot, sosiaaliset taidot, oman toiminnan ohjauksen taidot ja kaikenlaiset erityistaidot (esim. urheilu tai taiteen tekeminen tai musisointi).

  3. STRATEGIOIDEN LUOMINEN JA KÄYTTÖ. Hyvä esimerkki tästä ovat vieraiden kielten oppikirjat: annetaan eväitä tervehtimiseen, itsensä esittelyyn, kaupassakäyntiin, hotellin varaukseen jne. Annetaan strategia ymmärtää tiettyjä tilanteita ja toimia ja kommunikoida niissä. Minusta samaa kannattaa soveltaa autismin kirjon henkilöihin. Lisäisin vielä, että kannattaa opettaa autistille tietty strategia, mitä tulee käyttää, ja myös ajatus siitä, että joskus strategiaan tulee poikkeuksia ja antaa mahdollisuus sitten käsitellä poikkeuksia tilanteen jälkeen ja oppia niistä ja ehkä muuttaa strategioita. Elämän muutoksen hallinta on pitkälti strategioiden muutosten hallintaa (aivan kuten tietokoneista tulee koko ajan uusia versioita uusiin tekniikan kehityksen tiloihin). 

  4. AJAN JA TILAN LUOMINEN. Autismin kirjon henkilö elää usein joko hyvin läsnä olevana hetkessä ja on jossain hyvin kaukana ajattomuudessa. Tämän vuoksi on tärkeä oppia rakentamaan aikaa ja tilaa – aikataulutuksen keinoin (strukturoinnin keinoin). Koska eri toiminnot vaativat eri määrään aikaa (ja energiaa) kannattaa ajankäyttö suunnitella realistisesti. Itselläni on nyrkkisääntö, että päivään mahtuu vain yksi iso asia ja joitakin pienempiä. Tämä luo ajankäytön perustan. Aikahan liittyy aina myös tilaan ja täten tilanteeseen, joten ajankäyttö ja strategiat kuuluvat läheisesti yhteen. Tilan jäsentämisessä kannattaa ottaa oppia sisustusohjelmista. Useinhan kyseisissä ohjelmissa pyritään esimerkiksi luomaan kotiin yhtenäinen tyyli ja värimaailma ja selkeyttämään toiminnallisia funktioita – sama toimii autismin kirjon henkilöiden tilanjäsennyksen suhteen.

Tällä kertaa pohdintani ovat melko teoreettisia, mutta sanotaanhan, että hyvä käytäntö on parasta teoriaa. Ja voisi sanoa käänteisesti, että hyvä teoria on parasta käytäntöä – teoriaa tulee soveltaa käytäntöön, jotta saadaan hyviä käytännön tuloksia!

Blogiterveisin,

Pia

Kommentit

Kiitos! Loistava kirjoitus, joka tällä hetkellä auttaa selkeyttämään omaa ajatustani ohjaus- ja kasvatusotteesta!
Moi Sari

Kiitos arvostuksesta ja kiva kuulla, että ajatuksistani on hyötyä. Tsemppiä ohjaukseen ja kasvatukseen!

Yst terv Pia
Kiitos kirjoituksestasi. Tämä antoi minulle äitinä ajatuksia AS-lapseni arjen auttamisesta.
Moi Amanda. Hienoa, että ajatuksistani oli sinulle hyötyä. Tsemppiä lapsesi arjen auttamiseen! Varmaan näin AS-lapsen kohdalla voisi lisätä, että on tärkeä yrittää ottaa myös erityiskiinnostukset ja niiden näkökulmat arkeen osaksi toimivaa elämää.

Yst terv Pia
Kiitos, jäsennöitti ajattelua ja antoi lisää tietoa.
Moi Kirsi

Kiitos palautteesta. Oma vahvuuteni on asioiden analysointi ja on mukavaa kuulla, että tästä on hyötyä sinulle. Tsemppiä sinulle

Yst tev Pia

Kommentointi on suljettu