Autismista ja yleistämisestä

Piirroskuva aivoista.

Usein sanotaan, että autistit eivät osaa yleistää oppimaansa kontekstista toiseen. Itse olen eri mieltä. Ainakin omalla kohdallani. Seuraavassa esimerkkejä autistisista tavoista yleistää.

1. Ohjaajani sanoi minulle osuvasti, että sinä pääset helposti asian ytimeen ja tajuat sen logiikan ja osaat sitten yleistää oppimaasi. Kun olen esimerkiksi tajunnut aikakäsitystä sellonsoitossa osaan soveltaa tätä ajanhallintaan muussakin elämässäni. Kun olen oppinut, mitä tarkoittaa haasteisiin vastaaminen sellonsoitossa, osaan samalla sisuuntuneella ja tsemppiasenteella käydä muidenkin elämän haasteiden kimppuun. Osaan tajuta ilmiöitä ja toimintamalleja ja yleistää näistä oppimaani uusiin ilmiöihin ja toiminnallisiin haasteisiin.

2. Eräs autistinen ystäväni on aina huolissaan siitä, onko jokin asia kohtuullista ja soveliasta. Samat kysymykset toistamalla eri konteksteissa hän yleistää nämä käsitteet kattamaan monia eri konteksteja.

3. Eräs toinen autistinen ystäväni haluaa aika mennä kaikille kylään ja tutkia heidän kaappejaan. Hän myös ottaa aina suosikkiesineensä muoviset aivot mukaan eri tilaisuuksiin. Edellä kerrotun tapaan samat tavat toistuvat eri yhteyksissä... ja luultavasti myös vastaukset vakiokysymyksiin hieman vaihtelevat.

4. Itse haluan aina tuoda eri yhteyksissä esiin omat tärkeät asiani – haluan puhua eri yhteyksissä aina Jumalasta, kissastani Samistä ja sellonsoitosta – eri tilanteissa nämä herättävät eri reaktioita ja näin maailmani laajenee saadessani vaihtelevaa palautetta samoista asioista eri konteksteissa. Repertuaarini reagoida eri vastauksiin puolestaan kasvattaa sosiaalista joustavuuttani.

5. Eri kyvyt saavat eri ilmiasun eri kehitysvaiheissa eli eri ajallisissa ja tilallisissa konteksteissa. Esimerkiksi luovuuteni on saanut eri ilmiasuja eri aikakausina – nuoruudessa soitin viulua ja lauloin kuorossa, pelasin jalkapalloa, kävin taidenäyttelyissä, soitin bändissä kitaraa ja olin laulaja – nyt teen käännöksiä, kirjoitan kirjoja ja blogeja, soitan selloa ja sävellän ja teen kuvataidetta – eri luovuuden alat ovat eri aikoina auttaneet minua kanavoimaan itseäni ja löytämään omaa ääntäni.

6. Myös tietyn roolin ottaminen eri tilanteissa on yleistämistä – itse koen omimmiksi rooleikseni kommentoijan, kuuntelija ja ideoijan roolit ja eri tilanteissa näistä seuraa erilaisia asioita  - joista otan opikseni ja pystyn jälleen lisäämään näin sosiaalista joustavuuttani.

Kun puhutaan yleistämisen vaikeudesta ehkä itse asiassa tarkoitetaankin mielen teoriaa eli kykyä ajatella, mitä toinen ihminen aikoo, tarkoittaa tai tuntee. Tarkoitetaan myöskin ehkä keskeiskoherenssia eli kykyä katsoa asioita kokonaisuuden perspektiivistä – ei osatekijöiden kautta kokonaisuuden rakentumisen perspektiivistä.

Kuten huomataan, autisteilla voi olla omintakeiset tavat yleistää ja näitä pitäisi kunnioittaa aivan yhtä lailla kuin me-ajatteluun perustuvaa yleistämistä! Autistin samat kysymykset eri konteksteissa tuovat jatkuvuuden tunnetta tilanteesta toiseen ja kysymyksiin saavat vaihtelevat vastaukset lisäävät sosiaalista joustavuutta.

Henkistä kasvua siis yleistäminenkin.

Blogiterveisin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, Elina Vanninen