Autistisesta persoonasta

Ihmishahmoa pitää kättä toisen ihmishahmon olkapäällä.

Olen kovasti innostunut teologiasta. Olen tänä keväänä opiskellut kirkkohistoriaa ja systemaattista teologiaa avoimessa yliopistossa ja odottelen, pääsenkö teologian maisteriopintoihin yliopistoon HuK-tutkintoni perusteella. Asia ratkeaa kesällä.

Avoimen yliopiston opiskelut tapahtuvat Moodle-oppimisympäristössä, ja kursseilla on vaadittu niin esseitä, verkkokeskustelua kuin verkkotenttien suorittamista. Opiskelu on ollut haastavaa, mutta olen mm. kehittynyt akateemisena keskustelijana ja kirjoittajana. Olen tästä kovin iloinen.

Joskus autismin ymmärrys lisääntyy yllättävissä yhteyksissä. Luin Areiopagi-sivuston kirjoituksen Autisteista harva uskoo persoonalliseen jumalaan ja aloin ajatella jälleen kerran autistista persoonakäsitystä. Olen käynyt sivustolla hedelmällistä ajatuksenvaihtoa kirjoittajan kanssa.

Minulle on kirkastunut tämän prosessin myötä se, että ei-autistin persoonallisuus ja autistin persoonallisuus rakentuvat eri tavalla. Ei-autisti käyttää tulkinnoissaan mielen teoriaa ja perustaa ajattelunsa ja toimintansa oletuksiin siitä, mitä toinen ihminen saattaa kokea, tuntea, ajatella, toivoa. Autisti taas toimii systemaattisemmin ja struktuurit ja flow-tilassa oleminen muodostavat autistin persoonan ja persoonallisen tulkinnan. Autisti on kuin huippu-urheilija, joka pelaa pelisuunnitelman mukaan joukkueelle (esim. jollekin periaatteelle tai faktalle) vahvuuksiensa kautta omassa roolissaan.

Autistille mielen teoria toimii helposti kuin jonkinlainen ’tietokonevirus’ – se saattaa sekoittaa autistin, joka haluaa toimia struktuurien rajoissa flow-tilassa. Tästä voi seurata kaikenlaisia häiriöitä ahdistuksesta ja masennuksesta aina psykoottisiin oireisiin. Autisti tarvitsee periaatteiden ja faktojen ja teemojen ja struktuurien ja tavoitteiden mukaisen pelisuunnilteman ja sitä tukevan struktuurin flow-tiloineen mielen teorian oletusten sijaan.

Tieteellisestä näkökulmasta ei-autistin mielen teoriaa voivat selittää hermeneutiikan (tulkinnan tieteen) periaatteet Hans Gadamerin mukaan (teoksessa Truth and Method) – ei-autistin mielen teorian käyttö vastaa minusta Gadamerin subjektiivista hermeneuttista tulkintaa ja autistin pelisuunnitelman toteuttaminen Gadamerin pelin logiikan mukaista hermeneuttista tulkintaa.

Koen, että persoona voi kanavoitua molemmilla tavoilla mutta se, kumpaa tapaa kannattaa soveltaa, riippuu siitä, onko henkilö ei-autistinen vai autistinen. Valinta vaikuttaa niin persoonan kanavoitumiseen ja kehittymiseen sekä oppimis- ja toimintakykyyn. Ero on siis vakavasti otettava ja perustavanlaatuinen!

Blogiterkuin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, www.sclera.be

Kommentit

Hei

Unelmien toteutumisesta....nimittäin sain viime viikolla tiedon, että pääsin opiskelemaan teologiseen:)

Pia
Kiitos Emilia!
Kommentoin näin kun mulla ei ole FB tiliä.
Mukava, että hiffasit oivallukseni autistisesta persoonasta noin hyvin ja allekirjoitat sen.
Mukavia oivalluksen hetkiä autismin parissa kaikille!
Pia
Hei vielä

Itse asiassa blogini perusteella se, että ollaan impresonaalisia auttaa autistia kokemaan persoonaa - omaa ja toisten!

Pia
Olen yrittänyt uskoa persoonalliseen jumaluuteen, mutta ei vaan onnistu, keskushermosto pistää vastaan todella. Olen käynyt läpi lähes kaikki erilaiset uskonnot ja vastaavat viimeisen n. 35 vuoden aikana. Etsien totuutta. Mietinkin jo kirjoitanko kirjan aiheesta "Autismin ilmeneminen hengellisyydessä".
Moi Jussi
Tuo kirjan kirjoittaminen voisi olla hyvä idea - jäsentää omia ajatuksiasi ja auttaa samalla muita hengellisessä etsimisessä.
Kristinuskossa usko tulee Jumalalta ja uskon rukoileminen voisi auttaa tällaisessa tapauksessa. Muista uskonnoista en osaa sanoa mitään.
Tsemppiä totuuden etsimisessä elämällesi!

yt Pia
Moi vielä Jussi

Itseäni auttaa kaiken näkeminen systeemeinä persoonien sijaan. Kukin uskonto on oma systeeminsä omine historioineen ja oppeineen ja käytäntöineen. Minulle kristinuskon Jumalakin on systeemi - Jumalan logiikka on minusta yrittää kohottaa meitä eri keinoin aina syvempään hengellisyyteen ja loppupeleissä iankaikkisen elämään.

Auttaisiko sinua nähdä eri uskonnot oppi- ja käytäntösysteemeinä ja sitten päättää, mihin systeemiin tuntuisi hyvältä sitoutua ja sitä harjoittaa?

yt Pia
Kyllä näenkin uskonnot systeemeinä, olen saanut hyvin syvällistä tietoa tutustumalla erilaisiin systeemeihin. Sitoutuminen on vaan mahdotonta?(johtuen autismista?) Mutta sitoutumattomuuskin on oma systeeminsä. Syvempään hengellisyyteen pyrkiminen kannattaa aina. Tällä hetkellä uppoutuneena jainalaisuuden Anekantavadaan, non-absolutismiin, jossa totuus vaihtelee ajan, paikan, olosuhteiden ja yksilöiden mukaan. ;)

Kommentointi on suljettu