Avun saannista

”Ei, vaan hän keskustelee fysioterapeuttinsa kanssa” vastasi avustajani tuntemattomalle mummolle, joka tuli sanomaan avustajalleni: ”Varmasti hän haluaa pois höyrysaunasta, kun hän huutaa!” Kyseinen tapaus sattui kesän aikana ollessani avustajani kanssa allasterapiassa. Minulla on tapana fysioterapeuttini kanssa käydä saunassa venyttelemässä jalkoja uinnin jälkeen ja jutella samalla. Mummo näki avustajani työntävän minut höyrysaunaan eikä osannut yhdistää fysioterapeuttini olevan samaa porukkaa.

Jälkeenpäin tilanne herätti sekä avustajassani että minussa hilpeyttä ja naurua. Sillä mummo nähtävästi huolestui ”huudostani” ja kertoi asian avustajalleni, joka vastaamisensa jälkeen jatkoi peseytymistään eikä edes käynyt kysymässä minulta tilannetta. Mummolle saattoi jäädä oudohko kuva tapahtumasta. Joka tapauksessa mielestäni on hyvä, että tuntematon saattaa puuttua johonkin tilanteeseen: Vaikkakin tässä kyseisessä tapauksessa ei ollut hätätilanne.

Asioidessani itsenäisesti yksin kaupungilla jotkut tulevat ystävällisesti tiedustelemaan avun tarvetta. Joskus pään nyökkäys tai pyöritys riittää vastaukseksi. Jatkona voi olla puhekoneeseen kirjoittaminen tai elekielelläni osoittaminen. Toisinaan olen huomannut, että kun joku tuntematon avustaa minua, kolmas henkilö on saattanut puuttua siihen tai ainakin hänen olemuksestaan on näkynyt hänen aikomus ottaa osaa tilanteeseen. Siis voinen todeta, että ollaan kaikenlaisten silmien alla ja korvien ulottuvissa.

Tietenkin on asioita, jotka vievät minulta oman aikansa suorittaa, mutta haluan kuitenkin suorittaa itse. Jos tällöin kysytään avuntarvetta, vastaukseni saattaa olla tahtomattani vihainen katseeni. Sillä kysymys on voinut keskeyttää keskittymiseni tiettyyn jutun tekemiseen. Myöhemmin tulee usein huono omatunto siitä, että vastaamiseni on ollut niin kielteinen. Tosin tilanne on silloin ohi.

Kokonaisuutena ottaen tuntemattomalta avun saanti ja sen pyytäminen on yksi rikkaus elämässä, vaikka aina se ei suju ongelmitta!

Santra