Avustajista edelleen

Haluan vielä jatkaa avustajista, joita olen käsitellyt kahdessa blogikirjoituksessani. Ajattelen tämän olevan niin olennainen asia, että asian monipuolinen valottaminen on mielestäni kannattavaa.

Kun etsin uutta ja laitan ilmoitukseni mol.fi-sivustolle, toivon aina, että tulisi paljon hakemuksia ja olisi sopivia. Minulla tietenkin on kriteerejä, jotka avustajan on täytettävä: Autoni tarvitsee kuskia, joten avustajalla pitää olla ajokortti. Hän ei mielellään saisi olla allerginen koirankarvalle, koska perhepiirissämme on koiria.

Edellä olevat asiat ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta eivät niin ensisijaisia. Se, miten meidän kahden kemiat kohtaavat, merkitsee paljon. Lisäksi sosiaali- tai terveysalan tai muu vastaava koulutus antaa hyvän pohjan avustajana toimimiselle, vaikkakaan minun avustajistani  muutamilla ei ole ollut mitään ammatillista koulutusta.

Veljeni avustuksella olemme hoitaneet avustajan palkanmaksun ynnä muun, joten minulla ei ole ollut yhtään henkilöä esimerkiksi avustajakeskuksen kautta. Mielestäni avustajakeskukset ovat ok varsinkin sellaisille, joilla ei ole paljon kokemusta työnantajana olemisesta. Mutta ajattelen, että kaikki eivät välttämättä tarvitse avustajakeskusten palvelua.

Vammaisilla henkilöillä on erilaisia tarpeita, mihin hän tarvitsee avustajaansa. Siksi on hyvä pohtia rauhassa ja tarkasti avustajan työtehtäviä. Vaikka tarvitsemme avustajiamme ulkona liikkumiseen ja asiointiin, on tärkeä muistaa, että avustaja ei ole seuralainen eikä hänen ulkonäkönsä ole olennainen.

Mielestäni avustajan kohtelun pitää olla asiallista: hän on Sinulle työntekijä, jolle Sinä annat työtehtävät ja olet pomo. Tosin on myös tärkeää tunnistaa, että kyseessä on kaksi ihmistä – inhimillisyyttäkin puolin ja toisin kaivataan.

Santra