Taas olen ”koeajamassa” uutta henkilökohtaista avustajaa, siis 33. henkilö on aloittanut työskentelemään avustajanani. Kyseiseen lukuun lasken kaikki, joille olen maksanut vammaispalvelulain perusteella palkkaa, kuten myös matkoillani olevat avustajani. Kesäkuussa tulee 30 vuotta, kun palkkasin ensimmäisen henkilökohtaisen avustajani.

Jokaiselta on vienyt oma aikansa tutustua minuun ja oppia tavoilleni. Luonnollisesti itse kunkin tausta ja elämänkokemus ovat vaikuttaneet siihen, miten yhteistyö on lähtenyt käyntiin. Mutta en pysty yksioikoisesti toteamaan, että henkilö, jolla ei ole alalta koulutusta tai työkokemusta, ei olisi soveltunut henkilökohtaiseksi avustajakseni. Tässä työssä ennen kaikkea on kyse, kohtaako avustajan ja avustettavan henkilökemiat yhteen.

Kotikuntani on myöntänyt hyvin avustajan tuntimääriä: Vain kerran 30 vuoden aikana olen joutunut tekemään valituksen silloiselle sosiaalilautakunnalle, koska kunta aikoi pudottaa tuntimäärän. Valituksen kautta sain pidettyä ennallaan. Kun vertaan kotikuntani maksamaa tuntipalkkaa avustajalleni esimerkiksi asuinkuntani maksamaan palkkaan, se on lähes euron parempi. Lisäksi kotikuntani on säilyttänyt minun erikoisuuden ”tulkkilisän”, koska avustajani toimii myös tulkkinani.

Jokaisessa mediassa lähes päivittäin tulee tietoa SOTEsta. Ainakin minun mielestäni kyseinen tieto on ollut epämääräistä ja sekavaa, koska kukaan ei tunnu tietävän lopputulosta. Itse olen alkanut pohtimaan sitä, että kun tulee maakunnallisia toimijoita, nykyinen, tietyn kunnan antama palvelu häviää: Silloin jokin, monivuotinen käytäntö ei ole itsestäänselvyys. Henkilökohtaisesti pelkään, että avustajani osalta saattaa pudota tunnit ja palkka. Onneksi on vielä aikaa, kun SOTE tulee!

Santra