Erilaisten välisestä ystävyydestä

Kuva: Sclera, Papunetin kuvapankki.

Olen onnekas. Olen löytänyt aikuisena hyvän ystävän ja kollegan. Kerronpa hieman ystävyydestämme. Muutan ystäväni nimen tässä Saduksi, että hänen yksityisyytensä säilyisi.

Olen pikku hiljaa tutustunut Satuun autistisen ystäväni kautta autistisen ystäväni synttärilounailla. Satu on autistisen ystäväni sukulainen avioliiton kautta ja minä olen autistisen ystäväni ystävä, koska olemme olleet samassa työtoiminnassa Autismisäätiöllä monen vuoden ajan.

Satu on kääntäjä ja myös minä teen käännöksiä, vaikka koenkin olevani enemmän ajattelija ja kirjoittaja kuin kääntäjä. Mutta meitä kahta yhdistää rakkaus kieleen – olemme molemmat kielen ammattilaisia. Rakastamme molemmat tutkia asioita ja oppia uutta. Olemme molemmat aina etsimässä uusia projekteja, joilla voisi edistää hyviä asioita, esim. autismin ymmärrystä. Satu on auttanut minua kääntäjänurallani monin tavoin ja meillä on yhteinen projekti kääntää ja toimittaa eräs ulkomaalainen sarjakuvakirja autismista suomeksi. Tykkäämme puhua työasioista ja ideoida projekteja.

Mutta erityisen mielenkiintoista ovat eromme. Kerron tästä esimerkin. Käymme paljon konserteissa, teatterissa ja näyttelyissä yhdessä. Vuoden alussa kävimme katsomassa ARS-näyttelyä Kiasmassa. Oli mielenkiintoista, että Satu piti ihmisiin ja tunteisiin liittyvistä teoksista ja minä autistiseen tapaani abstrakteista ’viiva- ja muototeoksista’. Kuin luonnostaan kuitenkin kunnioitamme toistemme mieltymyksiä ja toisen tavan miettiminen on meistä kiehtovaa, ei lainkaan häiritsevää.

Meidän väliseen kommunikaatioon liittyy myös hauska anekdootti. Kirjoitin Sadulle joitain ajatuksiani koskien projektiamme, ulkomaankielistä autismisarjakuvaa. Kysyin Sadulta, mitä hän ajatteli ajatuksistani. Satu vastasi: ’’Sain iloisia ajatuksia.’’ Minua hymyilytti. Olisi tietty pitänyt kysyä Sadulta, mitä tunteita ajatukseni herättivät. Minä toimin ajatusten kautta, Satu toimii tunteiden kautta. Satu yhdisti hienosti omat tunteensa ja minun ’vaatimukseni’ ajatuksista. Tapaus hymyilytti meitä molempia ja taas tunnistimme eromme, jotka eivät lainkaan haittaa vaan ovat ihan ok ja ainainen ajattelun aihe.

Itse koen, että olemme hyvä esimerkki siitä, miten eri tavoin rakentuvat subjektiivisuudet voivat toimia yhdessä. Itse koen, että tasapainoinen autistinen subjektiivisuus rakentuu siten, että autisti on toimija, joka toimii vahvuuksillaan sopivassa toiminnallisessa roolissa tietyn tavoitteen puolesta tietyssä vuorovaikutustilanteessa. Tätä logiikkaa kuvaa esim. lätkämaajoukkueen kokoaminen: pelaajat roolitetaan vahvuuksien mukaan ja tavoite on tässä tapauksessa voitto erilaisten tilanteiden hyvin pelaamisen kautta. Neurotyypillisillä subjektiivisuus taas rakentuu lähinnä mielenteorian ja empatian kautta. Näin me juuri Sadun kanssa eroamme toisistamme: minun subjektiivisuuteni on objektiivinen ja toiminnallinen – Satu taas toimii tunteiden ja empatian kautta. Mutta me annamme toistemme tavoille tilan olla, elää, kokea ja toimia ja usein vain ihmettelemme sitä, että olemme erilaisia mutta toimimme hyvin yhteen. Joka tapauksessa meitä yhdistävät kiinnostuksemme musiikkiin, runouteen, teatteriin, kulttuuriin yleensä sekä rakkautemme kieleen ja sen erinäisiin ilmaisutapoihin.

Autististen mieltymysten ei tarvitse olla ongelma. Neurotyypillisten, ei-autististen mieltymysten ei tarvitse olla ongelma. Voimme toimia yhdessä toisiamme kunnioittaen…ja ihmetellen!

Blogiterveisin Pia