Esteetön Lontoo

Kesän aluksi vapun tienoilla vietin kahden avustajani kanssa muutaman päivän mittaisen lomareissun suuressa Lontoon kaupungissa. Päällimmäisenä jäi mieleeni Lontoon esteettömyys: Kun avustajani ovat kokeneita pyörätuolini työntäjiä, kaupungissa oli suhteellisen helppo liikkua pyörätuolilla. Tosin minun on todettava, että maalaisena en uskaltaisi ajaa sähköpyörätuolilla siinä ihmisvilinässä.

Julkinen liikenne on suhteellisen esteetöntä: Kaksikerroksiseen bussiin pääsee, kun painaa oven vieressä olevaa nappia. Silloin kuljettaja tietää laittaa sähköisesti toimivan rampin. Sen tullessa ulos ainakin muut ihmiset osaavat väistää, koska siitä kuuluu hirveä ääni – voisi verrata paloauton sireeniin. Siis tuolilainen ei pääse sisään livahtamaan hiljaisesti. Bussissa on jätetty tyhjää tilaa, johon pyörätuoli sijoitetaan turvallisuussyistä selkä menosuuntaan. En tietenkään päässyt toiseen kerrokseen. Mutta kun pystyi kameran kautta näkemään toisen kerroksen, koin mielikuvituksessani olevani kaksikerroksisen ylemmässä kerroksessa. Ja sain nauttia ikkunassa näkyvää ruuhkaista liikennettä.

Metrosta kokemuksemme jäi vähäisiksi: Kun joka asemalla ei ole pyörätuolin kuvaa, ei voi kovin helposti käyttää sitä. Lisäksi maan alla käytävät ovat pitkiä – mieluummin kulki kadulla ulkona nähden rakennuksia kuin niissä tunnelikäytävissä nähden kiireisiä matkustajia. Karsastan myös metroon meneviä hissejä, vaikkakin siellä hissit ei olleet samalla tavalla epäsiistejä kuin esimerkiksi Helsingissä. Myös paikallisjunien kokeiluun ei ollut aikaa runsaissa nähtävyyksissä kiertelemisen takia.

Black cabit takseihin pääsee tuolilla vaivattomasti käännettävää luiskaa pitkin. Ei tarvitse etukäteen tilata, vaan voi ”lennosta” napata. Myöskään pyörätuolissa istuvaa ei täydy siirtää taksin omalle penkille: Mahduin tuolini kanssa sujuvasti sisään kuljettajan ja takapenkkiläisten väliin. Osa takseista on isompia, joista on merkitty pyörätuolin kuva ja kiinnitetään tuoli turvavyöllä kiinni. Tavallisissa takseissa pyörätuoli on vapaana, jolloin kaarteissa se helposti liikkuu, joten napakka käsiote kahvassa oli kultaakin kalliimpaa. Tietenkin avustajien piteleminen tuolista loi myös turvallisuutta.

Kuten aikaisemmin mainitsin Lontoossa on paljon nähtävyyksiä ja kokemuksia.  Ehkäpä tuolilainen ei välttämättä pääse kunnolla ihastelemaan Madame Tussaudin vahanukkeja, kun paikalla on väen paljous. Mutta muun muassa London Eye maailmanpyörä ja Buckingham Palacen vahdinvaihto on mieleenpainuvia. Kokemuksena Lontoossa käynti kuuluu yhtenä moniin yhteisiin matkoihimme, jonka olen saanut tehdä kolmestaan kahden rakkaimman avustajani kanssa.

Santra