Huomioita ajasta ja tilasta suhteessa autismiin

Piirroskuva kalenterista. Piirroskuva talosta, josta on korostettu yksi huone.

Olen onnekas, koska olen nykyään 'vapaa taiteilija'... Ajankäytön puolesta päiväni täyttyvät kuvataiteesta ja musiikista kissani Samin kanssa puuhaamisen rinnalla. Tutkin eri taiteilijoiden teoksia, suunnittelen omia teoksiani ja toteutan niitä. Kuuntelen klassista musiikki ja treenaan selloa ja teen sävellyksiä. Prioriteettini ohjaavat ajankäyttöä.

Kuvataiteessa ja musiikissa aika ja tila jäsentyvät hieman eri tavoin. Kuvataiteessa on eri aikakausia, joiden maalaustyylejä voi tutkia ja inspiroitua niistä. Kuvataiteessa tekeminen tapahtuu ajan ja tilan suhteen pääosin yksin tai ohjaajan seurassa. Maalauksiin voi tuoda mukaan rytmiä, joka on sekä ajan että tilan jäsentämisen elementti. Sitten on näyttelyitä, joissa katsoja voi käydä omia aikojaan riippumatta taiteilijan läsnäolosta. Teoksiin on käytetty tietty aika niiden tekemiseen ja jollain tavalla ne aina heijastavat niin henkilöhistoriaa kuin ajan henkeä. Maalauksilla luodaan tietoisuuden tiloja ja tunnetiloja ja loogisia tiloja, joita katsoja voi sitten tulkita omien näkemystensä ja kokemustensa pohjalta. Koen, että minun teoksissani on yleensä vain vähän monimerkityksellisyyttä ja paljon tiettyä merkitystä, jonka toivoisin katsojan löytävän. Mutta kuten sanottua tulkinta on usein kovin subjektiivista objektiivisuuden sijaan. Olkoon näin.

Kerroin tänään oivallukseni musiikista sello-opelleni ja hän muusikkona hyväksyi sen. Sanoin, että minusta musiikissa on kyse pitkälti ajasta ja tunteista. On luonnollisesti eri aikakausien musiikkia ja tulkintatyylejä. Harjoittelu tapahtuu pitkälti yksin tai opettajan kanssa omassa ajassa ja tilassa. Sitten ovat esiintymiset. Tällöin tulee olla hyvin läsnä esitystilanteessa, että saa välitettyä kuulijoille tulkinnan musiikista. Tämä läsnäolo hetkessä ei ole kovin helppoa autistille, joka elää pitkälti omassa maailmassaan – omassa tilassaan ja ajassaan. Kappaleissa on luonnollisesti tempomerkinnät eli missä tahdissa tulee soittaa. Nuoteilla on omat aika-arvonsa.  Sitten on nämä merkinnät allegro, moderato jne., jotka ohjaavat tulkintaa ja tunneilmaisun käyttöä soitettaessa. Kaikkein haastavinta on tietysti orkesterissa soittaminen – aika- ja tulkintakäsitykset tulee koordinoida ja soittaa samalla yhdessä ja kuitenkin ollen itse vastuussa omasta soittamisestaan. Suuri rooli on luonnollisesti tällöin kapellimestarilla, joka koordinoi soiton yhdeksi kokonaisuudeksi.

Yleisellä tasolla koen, että autistin on rakennettava sekä aika että tila. Niin ulkoinen kuin sisäinenkin. Rutiinit luovat minulle ajattomuuden tilan sekä tietoisuuden tilan ja tunnetilan. Arkkitehtuuri ja sisustusarkkitehtuuri jäsentävät ja strukturoivat puolestaan tilan funktionaalisesti – missä tehdään mitäkin. Rakastan elää ajattomuudessa ja siksi rutiinit ovat niin mieluisa asia... myös kuvataiteen tekemisen ja musisoinnin yhteydessä. On kiva treenata samoja juttuja yhä uudelleen! Rytmillä voi luoda tekemiseen sisäistä aikaa ja painotuksia.

Olen huomannut sosiaalisten tilanteiden lisääntyessä, että kalenteri, tavoitteet ja deadlinet luovat aikaa. Ne luovat ajallisen keston ja rikkovat kuvan ikuisuudesta pieniin osiin. Kalenteri, tavoitteet ja deadlinet luovat myös rytmin ja priorisoinnin kautta kiireen... tai leppoisuuden. Aika ON suhteellista!

Kaikki tiedämme, että on hetkiä, joiden ei koskaan soisi päättyvän ja kuitenkin ne päättyvät. Ja on hetkiä, joiden jo toivoisi olevan ohi, mutta hetket vaan jatkuvat. Mennäkseen ohi ajallaan. Aikaan liittyen itse koen, että pystyn keskittymään yhteen isoon asiaan päivässä kerrallaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Tilaan liittyen arvostan kovasti funktionaalista arkkitehtuuria – niin sisäistä kuin ulkoista.  Sosiaalisissa tilanteissa on haasteena kunkin aikakäsitysten ja aikataulujen kuten myös tilakäsitysten ja sisäisten tilojen – tietoisuuden, loogisten ja tunnetilojen – koordinointi ja yhteisen maaperän ja yhteisten tavoitteiden löytäminen.

Autistina jäsennän ja analysoin aikaa ja tilaa kuvaamillani tavoilla. Sekä aika että tila vaativat autistin kohdalla enemmän miettimistä ja strukturointia kokemisen koherenssin saavuttamiseksi kuin sellaisten henkilöiden kohdalla, joita ohjaa keskeiskoherenssi ja joista aika ja tila tuntuvat enemmän 'itsestäänselvyyksiltä' ja minuus jatkuu sujuvasti ajasta ja tilasta toiseen. Musiikin ja kuvataiteen suhteen aikaan ja tilaan pohtiminen on auttanut minua myös arjen muiden asioiden jäsentämisessä ajan ja tilan suhteen.

Lisäksi aika ja tila luovat koordinaatiston, jossa vuorovaikutusten ja tavoitteiden avulla voi luoda elämää eteenpäin vievän momentumin, elämää eteenpäin vievän virran.

Blogiterveisin


Pia

Kuvat: Papunetin kuvapankki, Elina Vanninen