Karhunpoika sairastaa

Helmikuun blogissani kehuin, ettei flunssa ole iskenyt. Erehdyin – olen nyt ollut useamman viikon kipeänä. Keuhkokuumeen tapaista tautia olen potenut jo kahden antibioottikuurin verran. Itse keuhkokuume ei ole vieras asia, koska se on lähes jokatalvinen riesa.

Kun Suomessa alettiin tutkia CP-vammaisten henkilöiden ikääntymistä, silloin tuli esille myös yhteys keuhkosairauksiin. Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Uskoakseni minulla ei olisi niin paljon keuhkoissa ongelmia, ellen olisi CP-vammainen.
Edellä mainittuun perusteluna mielestäni on se, että vammani takia istuma-asentoni ei ole parhain. Istun suurimman osan ajasta kumarassa, jolloin se kuormittaa rintakehääni ja keuhkoani. Lisäksi hengitän kohtalaisen pinnallisesti, jonka takia minulla ei ole voimaa yskiä kunnolla.

Vuosi vuodelta ongelmat keuhkoissani ovat lisääntyneet. Tietenkin itsekin alan pohtia, miten tämä rasittaa sydämeni toimintaa. Onnekseni sitä en tiedä: kerran minulta otettiin sydänfilmi, josta ei saanut selvää. Sillä en pystynyt olemaan jännittämättä enkä pysynyt olemaan paikallaan. Jatkossa jos joskus on otettava sydänfilmi, olisi kenties nukutettava minut.

Kuluvan taudin aikana ostin höyryinhalaattorin. Se on osoittautunut eritäin tarpeelliseksi, koska siitä satava höyry edesauttaa liman ja rään irrottautumista. Pikkuisen kokeiluajan jälkeen löysin myös tavan, miten saan yksikseni käytettyä kyseistä laitetta. Koko inhalaattori asetetaan kattilaan, joka sijaitsee lavuaarissa. Näin ei ole vaaraa kuuman veden kaatumisesta päälleni.

Toivottavasti tämä tautini on jo sairastettu. Tosin ulkona jo odottavat katupöly sun muut kevään aistiin menevät jutut. Että tirskistä!

Santra