Kesä, Haaveilija, Mistä voimani saan

Kesä

Vanhan, ränsistyneen laiturin
nokassa keinuu tervattu vene
tahtiin aaltojen.
Pihassa talo, josta leijuu
hurmaava tuoksu pullien.
Tälläinen on kesäinen
maalaismaisema.


Haaveilija

Uusille vesille ei voi purjehtia,
jos rantaa ei uskalla jättää näkyvistä.


Mistä voimani saan

Sinä kuulut hetkeen jokaiseen,
minä näen sinut kun taivaan
ranta punertaa, josta kaikki
voimani saan.
Minä olen se, joka murheesi
kantaa.

Kommentit

Kauniita runoja! Kiitos!
niin on ihania
ainaki mukavia

Kommentointi on suljettu