InterAACtive

interAACtive 1.9.2011

Anna anna

Perheen pienin alkoi puhua jo jonkin aikaa sitten. Mikä oli ensisana? En muista enää ihan tarkasti, mutta sen tiedän, ettei se ollut äiti eikä isi. Luultavasti se oli ka-a, joka tarkoitti kala. Mökillä katiskassa polskivat ahvenet olivat niin suuri ihme, että ansaitsivat oman sanan. Äiti ja isi eivät tulleet sanavarastoon vielä pitkään aikaan. Sen sijaan tuli sana anna. Tai pikemminkin annaannaanna! Maailma on täynnä asioita, joita yksivuotias haluaa kokea, maistaa ja haistaa.

2 kommenttia

interAACtive 27.3.2011

Keittiökieltä

Edellisessä blogissa kirjoitin pienistä väärinkäsityksistä, väärin kuulluista sanoista ja sanaväännöksistä. Minkälaista on keskustelu silloin, kun väärinymmärryksiä sattuu tavallista enemmän?

3 kommenttia

interAACtive 29.1.2011

Freesatut banaanit

Perjantaina perheen ekaluokkalainen kertoi tutustuneensa koulun krunaattoriin. Hetken mietittyään hän korjasi, että koulun kurnaattoriin. Ehdotin, että kuraattoriin. Lapsi rypisteli kulmiaan ja sanoi, että joo kuranaattori se varmaan oli. Tässä vaiheessa veli nosti päänsä Aku Ankasta ja ihmetteli, että mistä moottorista puhutaan? Kuramoottorista? Missä koneessa sitä käytetään?

2 kommenttia

interAACtive 14.12.2010

Lämmin kosketus

Sain palautetta edellisestä blogista. Se sisälsi kuulemma tuotesijoittelua ja oli säälittävä yritys saada Applen markkinointi lähettämään minulle oma iPad. Tämähän on tietysti totta joka sana.

4 kommenttia

interAACtive 1.12.2010

iPad youPad wePad

Tänään koitti se suuri päivä, jolloin iPadien myynti alkoi vihdoin myös Suomessa. Ilmeisesti jokunen laite saatiin tänne peräpohjolaan myös ihan oikeasti ostettavaksi. En ole vielä päässyt konetta kokeilemaan. Mutta tottakai meilläkin on iPad –säästöpossu. Possussa on riittävästi rahaa omaan värkkiin ehkä joskus ensi vuonna, tai ei silloinkaan.

3 kommenttia

interAACtive 13.11.2010

Isän suusta

Lapsuudenkodissani oli paljon naisia. Isälläni oli omat selviytymiskeinonsa. Yksi niistä liittyi puhelinviestien välittämiseen. Kyllä, nuoret lukijat: ennen vanhaan talossa oli vain yksi puhelin. (Tai itse asiassa monta puhelinta, mutta vain yksi linja. Mikä tarkoitti loistavia salakuuntelumahdollisuuksia, jos oli hyvä pidättämään hengitystä.)

interAACtive 25.10.2010

Nurkassa huutelija

Valvira julkaisi viime viikolla selvityksen vanhusten hoidosta Suomessa. Mukana oli yli 1200 hoitokotia. Parhaan mahdollisen tuloksen sai näistä seitsemän. Onnea näille seitsemälle ja niiden asukkaille! Epäonnisempia ovat loput noin yhdeksänkymmentä prosenttia. Heidän asuinpaikkansa ei saavuttanut edes alinta hyväksyttävää tasoa yhdessä tai useammassa hyvään hoitoon kuuluvassa asiassa.

interAACtive 10.10.2010

Ihan semisti normipäivä

Viime keskiviikkona 6.10. vietettiin puhevammaisten päivää. Kampin Narinkkatorilla esiteltiin puhetta korvaavia viestintäkeinoja, esimerkiksi puhelaitteita ja kuvakansioita. Päivän teema oli: mitä sanoisit, jos et voisi puhua? Hyvä kysymys. Mitä sanoisin jos en voisi puhua?

7 kommenttia

interAACtive 26.9.2010

Hyviä päätöksiä

Vanhimmat lapsemme käyvät keskisuurta suomalaista alakoulua. Se tarkoittaa, että koulussa on yhtä paljon oppilaita kuin pienessä kunnassa asukkaita. Ekaluokkalaisemme ei ole koskaan kuullut, että koulussa olisi oppilaita, joilla on jokin vamma tai sairaus. Paitsi, ai niin, rinnakkaisluokalla on yksi poika, jolla on kipsi kädessä.

5 kommenttia

interAACtive 19.9.2010

Mitä lapset kuulevat?

Jääkaappimme ovessa on lehdestä leikattu sarjakuva. Sarjakuvassa isä komentaa lapsia ”vauhtia nyt! Olemme jo myöhässä!” Mitä lapset kuulevat isän sanovan? ”Kaikkien täytyy liikkua mahdollisimman hitaasti.” Sarjakuva naurattaa aina.