Nyt on oikein hyvä hetki kertoa asiasta kuinka selviän autettuna ja osittain myös itsenäisesti lomanvietto- paikoissa, kun on kuitenkin vielä aivan tuoreessa muistissa.
Tekstipuhelinpalvelun avulla olen nyt päässyt vihdoin hoitamaan omia asioitani itse. Tekstipuhelinpalvelua voi käyttää tietokoneen selaimella tai kännykällä. Ensin pitää soittaa palveluun, ja sieltä yhdistetään sitten haluttuun numeroon.
Olen nyt ollut työssäoppimispaikalla muutaman viikon, kun kirjoitan tätä. Teen enimmäkseen keittiötyötä (astioiden koneeseen paikoilleen laittoa, kahvin keittoa ja sellaista) ja pyykkihuoltoa (asiakkaiden pyykkien pesua ja paikalleen vientiä).
Olen tykännyt olla siellä. Ja voin puhua asiakkaille, mutta en työntekijöille. Oli tosi lähellä, että olisin sanonut jotain sille, joka oli kanssani edellisellä viikolla paljon, mutta en sitten voinutkaan.
Yli vuosi on taisteltu, ja nyt se on vihdoin ohi! Sain avustajan maaliskuun alusta heti talviloman jälkeen. On mennyt tosi paljon paremmin, olen ollut tunneilla ja pystynyt osallistumaan. En ole niin ahdistunut.
Nyt olen siinä pisteessä, että en ole voinut käydä koulua. Kiitos Kelan... tai ehkä se oli ennemminkin asuntolan vika. Olin koulussa joulun jälkeen vain vähän yli viikon.
Käytiin kuitenkin siellä Kelalla tulkin kanssa. Oli kuulemma oikein hyvä tulkkaustilanne, täydellinen, eikä kyseinen tulkki ymmärrä, miksi Kela ei myöntänyt minulle puhevammaisen tulkkia. Hän löysi Kelan päätöksestä mahdollisen virheen mutta ei ollut varma siitä. Ollaan nyt juteltu hänen kanssaan aika paljon.
Mutismin perusteella ihmisellä on oikeus puhevammaisten tulkkiin. Mutta tulkin hakeminen ei ole helppoa, etenkään nyt, kun Kelan tulkkauspalvelu uudistui tammikuun alussa.
Hain tulkkia marraskuussa. Ensimmäisen kerran hain jo keväällä mutta silloin en saanut, kun tarvittava lääkärinlausunto oli vajavainen. Nyt uusin lausunto oli kuulemma tosi hyvä. Se varmistettiin ihan koulutetulta tulkilta.
Olen kirjoittanut omassakin blogissani mutismista ja aikuistumisesta, mutta kirjoitetaan nyt tännekin.
Mutismi on harvinaista lapsilla mutta vielä harvinaisempaa aikuisilla. Joidenkin mielestä voi olla outoa, ettei lapsi puhu. Sitten on varmaan todella outoa, ettei aikuinen puhu. Puhuminen voi kuitenkin olla mutistille mahdotonta. Se voi olla niin ahdistavaa, että voisi itkeä.
