Olen erityisen kiinnostunut autismin teorioista. Ne ovat kehittyneet autismin ymmärryksen myötä. Itse koen kaksi teoriaa jopa niin hyvinä, että minulle ne selittävät autismin tarpeeksi hyvin positiivisesti ja antavat viitekehyksen siihen, mihin tulee keskittää huomio ihan käytännössä.
Autismi on yksi ilmiö, jonka mittakaava on suuri. Ei autismia turhaan luokitella laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi. Autismi vaikuttaa kaikkeen – tapaan aistia, tapaan olla, tapaan kokea, tapaan ajatella, tapaan toimia.
Arvostus autistia kohtaan voi saada epätavallisia muotoja – sen, joka pystyy vastaamaan ennakoinnin ja rutiinien ja etäisyyden tarpeisiin voi autisti kokea itseään eniten arvostavan. Kyse on tarpeiden ja toimintatapojen arvostuksesta.
USA:ssa arkikielessä käytetään momentum termiä kuvaamaan, onko esim. elämässä hyvä momentum päällä. Tällöin tekemiset ruokkivat toisiaan, voimaannuttavat toimijaa ja asiat sujuvat sulavasti. Hyvää ja osuvaa termiä suomeksi en momentumille osaa sanoa. Käytetään siis sanaa momentum.
Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa. Maailmassa, jossa on paljon ääri-ilmiöitä ja konflikteja mutta myös positiivisia asioita autismin kirjon kannalta. Uusia mahdollisuuksia. Seuraavassa muutamia ajatuksia näistä.
