Joskus kauan sitten lupauduin Papunetin blogin kirjoittajaksi. Nyt aikaa on mennyt reilut 7 vuotta, ja tätä lukiessasi tämä on kyseisellä sivulla vihonviimeinen blogikirjoitukseni.
Julkisuudessa on ollut esillä toisen henkilön koskettamisesta. Haluan nyt tuoda esiin oman näkökulmani vaikeavammaisena, jonka avustamisessa koskettaminen on välttämätön. Tosin on erittäin tärkeä muistaa, että avustamisen ollessa kyseessä vammainen henkilö on antanut luvan koskettaa.
On sanomattakin selvää, että roolini perheemme nuorimpana, ainoana tyttärenä olisi ollut erilainen ilman CP-vammaani: vammaisuuteni johdosta isäni ei sallinut isoveljieni kiusata pikkusiskoaan – sehän harmitti poikia.
Mielestäni huolehtimisen ja holhoamisen ero on hiuksen hieno. Jokainen, niin me vammaiset kuin ei-vammaisetkin kansalaiset, tarvitsemme jossain suhteessa huolehtimista ja ehkäpä myös ”myönteistä” holhoamista. Vammaisten kansalaisten kohdalla holhoaminen saattaa mennä helposti yli.
Olen ainakin näin ymmärtänyt, että jos ei-vammaisella henkilöllä on esimerkiksi surullinen olo, se ei välttämättä vaikuta hänen kroppaansa. Minulla se on päinvastoin: kaikenlaiset mielenliikutukset iloineen ja suruineen heijastuvat kropassani pakkoliikkein ja jännittyneisyyttä lisäten.
Ainako vaikeavammaisen henkilön on pakko käyttäytyä siten, miten hänen oletetaan toimivan? Ei, jos minulta kysytään, eli ei aina kilttinä, kaiken vastaanottavana, iloisena ym.
Kerronpa tällä kerralla äskettäin minulle tapahtuvista tilanteista, joissa voidaan ajatella olevan oikeuksista vammaisena asiakkaana. Vaikka tilanteet ovat aitoja, pyrin pohtimiseni ohella höystämään savolaisella ”vammaishuumorilla”.
Olen joskus aikaisemminkin tuonut esille, että kuulun useisiin vammaisjärjestöihin. Luonnollisesti osa on tärkeitä – osa vähemmän tärkeitä. Lisäksi on myös sellaisia, jotka ovat ajan myötä muuttuneet vähemmän tärkeistä tärkeäksi tai voinen sanoa tärkeimmäksi. Silloin tunnen haikeutta, kun pakostakin jokin muu jää sivuun.
Taas olen ”koeajamassa” uutta henkilökohtaista avustajaa, siis 33. henkilö on aloittanut työskentelemään avustajanani. Kyseiseen lukuun lasken kaikki, joille olen maksanut vammaispalvelulain perusteella palkkaa, kuten myös matkoillani olevat avustajani.
