Julkisuudessa on ollut esillä toisen henkilön koskettamisesta. Haluan nyt tuoda esiin oman näkökulmani vaikeavammaisena, jonka avustamisessa koskettaminen on välttämätön. Tosin on erittäin tärkeä muistaa, että avustamisen ollessa kyseessä vammainen henkilö on antanut luvan koskettaa.

Syntymästä saakka olevana vammaisena olen tottunut toisen henkilön käden olevan ihollani muun muassa peseytymiseni aikana. Uskon, että saattaisin vieroksua tilannetta, jos olisin vammautunut aikuisiällä.

Vaikeavammaisuuteni takia minua tarvitsee auttaa hyvinkin intiimeissä toiminnoissa, esimerkiksi katetroinnissa. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia, jos avustajana on toiminut miespuolinen henkilö. Tämä varmaankin johtuu ainakin osittain, että isäni ja isoveljeni auttoivat minua jo lapsuudestani asti.

Avustamisen ohella myös fysioterapiassani luvalla saatu koskettaminen on aina läsnä: oikeanlainen kosketus selkääni edesauttaa minua saamaan ryhtini suoraksi. Tai spastisen reiden venyttämisessä on käytettävä luovuutta, ja se saattaisi näyttää täysin ulkopuolisen silmissä muultakin kuin fysioterapialta.

On luonnollisesti korostettava, että avustajat ja fysioterapeutit, jotka koskettavat minua, ovat koulutettuja ammattilaisia, jotka tekevät vain työtänsä. Lisäksi meidän välillä on luottamus. Enhän toki sallisi tuntemattoman kadunmiehen kosketella, vaikkakin olisi kyseessä pelkkä avustaminen.

Santra