Luottamustehtävien hoitamisesta

Taas on vuosi lopuillaan, ja uusia jäseniä valitaan erilaisiin toimikuntiin, hallituksiin ym. Kohdallani lisääntyvät jälleen kerran luottamustehtävät. Niitähän hoidan kiitollisin sekä nöyrin mielin, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihimme.

Uusien luottamustointen alkaessa pohdin usein, mitä saan ja mitä minulta edellytetään. Jälkimmäinen kysymys herättää lisäpohdinnan: onko vaikeavammaisuuteni, erityisesti puhevammani, este jonkin asian hoitamiselle? Henkilökohtaiset avustajani ja puhevammaisten tulkkini luonnollisesti auttavat käytännön toimissani.

Edellä mainittuun liittyen pohdin enemmänkin siltä näkökulmasta katsottuna, pystynkö piiloutumaan vaikeavammaisuuteni taakse ja olla ottamatta tiettyä luottamustehtävää. Oman luonteeni parhaana asiantuntijana voin todeta, että en pysty, en halua enkä voi piiloutua vaikeavammaisuuteni taakse ja jättää hoitamatta asioita.

Kun esillä tuomaani asiaa mietiskelee laajemmin, tulee mieleeni muitakin näkökohtia: esimerkiksi toisinaan tuntuu siltä, että luottamustehtävää hoitavan on oltava uskottava – myös ulkonäöllisesti. Tässä kohdin vammaishuumorini herää henkiin: enhän näytä ja kuullosta uskottavalta, kun kädet ja jalat heiluvat sekä kaula pinnoittuu yrittäessäni jännitykseltä saada jotain sanaa suusta ulos.

Onneksi viimeksi mainittu asia, uskottavalta näyttäminen, ei ole niin olennainen tekijä vammaisjärjestökentällä, jossa minä toimin. Siis siellä saan olla oma itseni kaikkine vikoineni ja vastaavasti antaa oman panokseni vammaisjärjestöjen kenttään.

Santra