Olen joskus aikaisemminkin tuonut esille, että kuulun useisiin vammaisjärjestöihin. Luonnollisesti osa on tärkeitä – osa vähemmän tärkeitä. Lisäksi on sellaisia, jotka ovat ajan myötä muuttuneet vähemmän tärkeistä tärkeiksi tai voinen sanoa tärkeimmiksi. Silloin tunnen haikeutta, kun pakostakin jokin muu jää sivuun.
Jo lapsuusaikanani olin perheeni kanssa CP-yhdistyksen toiminnassa. Perheenjäsenteni luottamustehtävien jälkeen minulle avautui ovi johtokuntaan ja muutaman vuoden päästä sihteeriyteen – ensimmäinen pesti siinä lajissaan. Johtokunnan jäsenyyttä olin tavallaan osannut odottaa, koska olinhan niin perillä yhdistyksen toiminnasta. Luovuin sihteerinä ja johtokunnassa olemisesta siirtyessäni työelämään.
Edellä mainitun lisäksi CP-liittokin tuli tutuksi, koska olin mukana tekemässä yhtä opetusvideota. Myöhemmin pääsin myös liiton puhevammaisten asiain toimikuntaan. Minun pitää todeta, että CP-liitto on ollut minulle ”henkinen pesä”: Organisaationa se on pieni - lähes kaikki tuntevat toisensa. Mennessäni Helsingin toimistolle kokoukseen sain olla oma itseni.
Ollessani täysikäinen liityin Invalidiliittoon ja paikallisesti Kuopion Invalideihin. Kävin joissakin Invalidiliiton koulutuksissa, mutta verrattuna CP-liittoon liitto ei tuntunut omalta: Koin jäsenten olevan iäkkäitä, sekä mielestäni ei ollut niin vaikeavammaisille sopiva. Myöskään paikallistoiminnassa en ollut paljon mukana reiluun 20 vuoteen.
Vajaa kymmenen vuotta sitten Kuopion yhdistys muutti talomme alakertaan. Kerran ollessani aulassa minulta kysyttiin, suostutko hallitukseen. En löytänyt yhtään syytä kieltäytyä, joten suostuin. Nykyisin olen sen varapuheenjohtaja, ja toimistosihteerin ollessa lomalla hoidan käytännön asiat. Siis olen nyt yhdistyksen ytimessä sellaisessa yhdistyksessä, jonka toiminnasta aikoinani vähät välitin.
Olen leikillään miettinyt, jos minut pakotettaisiin valitsemaan sekä valtakunnallisesti että paikallisesti CP-liitto tai Invalidiliitto. Valinta olisi kenties seuraava: Sydän valitsisi CP-liiton, koska siellä opin yhdistystaidot ja sain vahvan vaikuttajakyvyn. Mutta järki valitsisi Invalidiliiton, koska siellä saan käyttää opittuja vahvuuksiani. Entä jos pitäisi oikeasti yksi liitto, siihen en tiedä vastausta.
Santra