Välillä tulee esille, millä termillä kutsutaan henkilöä, joka käyttää pyörätuolia. On olemassa monta nimeä, joista yksikään ei ole oikeampi kuin toinen. Tosin itse ajattelen niissä olevan pikkuisen eron – ainakin omasta mielestäni.

Sehän on selvää, että pyörätuolista ei saa käyttää sanaa rullatuoli. Näen itse punaista, jos joku mainitsee sanan, ja pyrin oikaisemaan – joko lyhyesti tai pidemmän perusteluni mukaisesti. Tosin lapsena käytin itsekin sanaa ”lurratuoli”. Ja kodissani on myös rullatuoli – toimistotuoli, jossa on rullat alla ja välillä liikun sillä.

Pyörätuolilainen, pyörätuolilla liikkuva ja pyörätuolia käyttävä ovat ajatusteni mukaan aktiivisia ja positiivisia termejä verrattuna pyörätuolissa istuvaan tai etenkin pyörätuoliin sidottuun. Viimeksi mainittua onneksi kuulen harvoin käytettävän, koska se herättää minussa ristiriitaisia tunteita: Se kuitenkin kertoo tietoa siitä, miten tuolissa ollaan. Mutta minulle tulee sidottu-sanasta mieleen muun muassa lepositeet, siis pakkotoimenpide.

Aikaisemmin mainitsin, että koen termeillä olevan hiukkasen eroa. Nähdäkseni se riippuu siitä, missä yhteydessä niitä käytän: esimerkiksi varatessani ravintolasta ruokapöytää ei ole väliä, mitä termiä käytän. Mutta vaikkapa mennessäni sellaiseen paikkaan, jossa paikan päällä on avustus, on tärkeä informoida ennakkoon, pystynkö itse liikkumaan tuolilla vai istunko vain siinä. Henkilökohtaisesti pystyn vain vähän liikkumaan pyörätuolilla omin avuin ja liikun pääasiallisesti sähköpyörätuolillani.

Termeillä ei ole niin väliä – pääasia on, että jokainen pystyy liikkumaan omalla tavallaan!

Santra