Samannäköisyydestä

Kun pieni vauva syntyy, häntä heti verrataan, kumman suvun näköinen uusi tulokas on. Uskoakseni tällainen vertaaminen, ulkonäön katselu ja luonteenpiirteiden tunnisteleminen tapahtuu kaikkien vauvojen kohdalla, vaikkakin olisi kyseessä vammainen tai jotain erityistarpeita vaativa lapsi. Tosin jos vamma tai sitä vastaava ominaisuus on niin näkyvä, silloin saattaa unohtua edellä mainittu vertaaminen sukulaisiin.

On luonnollista, että muun muassa CP-vammaisista henkilöistä osalla on samanlaisia piirteitä, siis he muistuttavat toisiaan. Lähes koko ikäni olen saanut kuulla, kuinka muistutan yhtä vanhempaa CP-vammaista naista. Onhan meillä yhteneväisyyksiä: pakkoliikkeet, jalat heiluvat, puhevamma – olennaisimmat mainittakoon. Mutta mielestäni on enemmän erilaisuuksia, ja kun ikäeroakin on reilu 15 vuotta, ainakin sen perusteella pitäisi tunnistaa meidät toisistamme.

Joskus on ollut huvittavaa, kun tuntemattomat henkilöt jututtavat minua hänenä. Osalle pitää oikein rautalangasta vääntää, etten ole hän. Vastaavasti minun tuttuni on kuullut tuttavaltaan, että Satu oli yksin syömässä ravintolassa. Silloin tuttuni oli heti tajunnut, että kyseessä on varmaankin ollut se toinen. Sillä enhän minä osaa syödä, joten en voi olla ruokailemassa itsenäisesti.

Edellä mainittua sekaannusta on myös tapahtunut yhden CP-vammaisen miespuolisen henkilön kanssa, koska tykkään pitää hiukseni lyhyenä. Takaapäin katsottuna lienemme varmaankin samannäköisiä – ainakin joltain osin. Vuosia sitten lähellä oli tapahtua vahinko: Palvelutalomme väen viettäessä ulkoilupäivää lapsuudenkodissani naapuri tuli käymään – hän katsoi, että minä istun siinä syömässä. Kun hänellä oli tapana minua säikäyttää, silloinkin aikomus oli vakaa. Mutta naapuri älysi kuitenkin lopulta, että istuja olikin se CP-vammainen mies palvelutalolta, joten hän ei ehtinyt säikäyttää. Onneksi aikomus jäi toteuttamatta, muuten kuuma keitto olisi ollut sylissä.

Itsekin sorrun siihen, että tavatessani uuden CP-vammaisen henkilön alan mietiskellä, ketä tuttuani hän muistuttaa. Pyrin kuitenkin muistamaan siihen, että kukin yksilö on erilainen ja omalaatuinen, vaikka osassa on samoja piirteitä.

Santra