Sitoutumisen edellytyksistä ja käytännöstä

Piirroskuvassa kättelevät kädet ja taustalla puu.

Vihdoin olen hahmottanut ja löytänyt tämän elämänvaiheen itselleni tärkeät asiat. Sosiaalisen verkoston muodostavat kissani Sam, vapaaehtoistoiminta seurakunnassa (suomen opetus ulkomaalaisille, raamattupiiri, messuavustaminen, messussa käyminen) sekä rakkaat ystäväni sekä kaikki yhteistyökumppanini. Sosiaaliseen verkostoon kuuluvat myös Autismisäätiön ohjaajat, jotka käyvät harvakseltaan luonani keskustelemassa ja auttamassa missä tarvitaan. Toiminnan suhteen olen monipuolinen – teen taidetta, kirjoitan blogeja ja artikkeleita, teen harvakseltaan käännöstyötä, soitan selloa ja opiskelen avoimessa yliopistossa teologiaa. Pyrin elämässäni palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä parhaani mukaan kyvyilläni ja tekemisilläni. Suunnitelmani elämälleni tässä vaiheessa – viisikymppisenä – on hyvällä mallilla. Toki suunnitelmat voivat elää ja muuttua tilanteiden mukaan, mutta perusrunko on hahmotettu. Mutta, mutta, mutta...

Olen elänyt etsimisen vaihetta todella kauan ja nyt kun olen löytänyt etsimääni on aika – sitoutua. Tämä onkin sitten aivan oma lukunsa. Olenkin todella joutunut miettimään sitoutumista ja sitä, miten se on mahdollista ja mitä se tarkoittaa arjessa. Sitoutuminen mahdollistaa minusta niin vastuun kun vapauden asettaessaan toiminnalle rajat. Samalla sitoutuminen mahdollistaa hallitun kehittymisen.

Sitoutumisessa on mielestäni kyse seuraavista asioista:

– Sitoutumisen mahdollistamiseksi tarvitaan yhteinen kieli ja yhteinen toimintakulttuuri.
– Tarvitaan myös yhteisiä arvoja ja yhteisiä tavoitteita – kukin tekee tyylillään mutta päämäärä on yhteinen.
– Tarvitaan oma rooli yhteisössä – rooli, joka perustuu vahvuuksiin. Eri vahvuudet ja roolit sitten täydentävät toisiaan ja mahdollistavat yksilöä suurempien tavoitteiden saavuttamisen.
– Tarvitaan kullekin henkilölle sopivat toimintatalous – toinen pystyy tekemään monta asiaa samanaikaisesti, toinen taas keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Toinen pystyy tekemään päivässä paljon erilaisia asioita, toinen taas haluaa tehdä asioita jaksoissa – esim. aina muutama päivä peräkkäin aina samaa asiaa ja sitten taas muutama päivä kerrallaan jotain toista asiaa.
– Elämän muutostahti pitää pitää sopivana – samanlaisuuden ja uuden suhde pitää saada sopivaksi ja muutosnopeus samoin (akselilla kiire – sopiva tahti – leppoisuus).
– Elämää voi ajatella eri pituisina projekteina eri ympäristöissä ja erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa ja erilaisten arvojen ja tavoitteiden viitekehyksessä toimimisena.   

Itse koen, että nämä periaatteet pätevät kaikenlaiseen sitoutumiseen – sitoutumiseen ihmissuhteeseen, sitoutumiseen työhön, harrastuksiin, tavoitteisiin, arvoihin jne.

Autismin kirjon henkilöiden kohdalla tietoinen ote sitoutumiseen usein on hyväksi, koska kirjon henkilöillä sitoutumisen saattavat korvata kasvua estävät rituaalit tai vastaavat.

Kävin läpi näitä ajatuksiani ohjaajani kanssa ja hän toi esiin hyviä pointteja siitä, miten sitoutuminen käytännössä näkyy ja toimii.

– Sitoutuminen näkyy käytännössä toistoina. Esimerkiksi kun olen sitoutunut kissaani Samiin, toistuvasti leikin hänen kanssaan, silittelen, pidän huolta ruoasta ja hiekkalaatikosta jne.
– Sitoutunut toisto synnyttää positiivisia rutiineita – toimintatapoja ja toimintakulttuuria.

Tehkäämme tänä vuonna sitoutuminen ja elämänhallinta helpommaksi läheisillemme... Ja itsellemme!

Blogiterkuin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, Sclera