Sosiaalisuus – mielen teoriaa ja vuorovaikutusta

Symbolikuva ihmisten vuorovaikutuksesta ja sen suhteesta toimintakykyyn.

Mielen teoria ei tarkoita teoriaa kuinka mieli toimii, vaan se on kehityspsykologian käsite, joka tarkoittaa yksilön saavuttamaa ymmärrystä siitä, että muillakin ihmisillä on oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielen_teoria

Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen. Tietyssä mielessä kyseessä on yksisuuntaisen kausaalisuhteen vastakohta. Suomen kielen sana vuorovaikutus kuvaa myös hyvin kahden tai useamman ihmisen välistä vastavuoroistakommunikaatiota, dialogia. Tietyssä mielessä kyseessä on monologin, tai useamman rinnakkaisen toisiinsa vaikuttamattomien monologien vastakohta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorovaikutus

On ajallemme tyypillistä sanoa, että autistilta puuttuu mielen teoria ja että autismin yksi ominaispiirre ovat vaikeudet vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa.

Asiaa voidaan kommentoida esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

– Miten autistin tietoisuus, ajatukset ja tunteet eroavat neurotyypillisten vastaavista? Autistin tietoisuus on usein hyvin yksilöllinen ja rakentuu hänelle tärkeistä varta vasten struktuuriin valituista asioista. Autistille on tyypillistä kapea-alainen mutta syvällinen tietyn asian ajattelu – yksi asia kerrallaan. Julia Bascomin kirjassa The Obsessive Joy of Autism annetaan arvoa tämänkaltaiselle autistiselle ajattelulle. Autistin tunteet ovat myös usein intensiivisempiä kuin neurotyypillisten. Yksilölllisyys, syvällinen ja kapea-alainen ajattelu, intensiivinen tunteminen – jos neurotyypillinen henkilö haluaa kunnioittaa autistin mielen teoriaa, näistä voi aloittaa! Samalla voi pyrkiä kertomaan, mitkä asiat tietoisuuden, ajatusten ja tunteiden suhteen ovat neurotyypillisille itselleen tärkeitä.

– Vuorovaikutus on sitten mielen teoriaa in action – mitä syntyy, jos autistin mielen teoriaa ei oteta huomioon? Sanoisinpa, että kaaosta, ahdistusta, väärintulkintoja, haastavaa käyttäytymistä aggressiivisuuden tai eristäytymisen muodossa (nimimerkki "kokemusta on..."). Mutta jos autistin mielenteoriaa ja neurotyypillisen mielenteoriaa otetaan huomioon, päästään rakentavaan vuorovaikutukseen ja voidaan välttää vuorovaikutuksen häiriöitä. Voidaan saada aikaan todellista dialogia, ajatusten ja kokemusten ja tunteiden vaihtamista. Tärkeää vuorovaikutuksessa on myös ottaa huomioon henkilökohtaisen tilan tarve sekä vuorovaikutuksen voimakkuus kuten myös vuorovaikutuksen tiheys eli kuinka usein henkilö tarvitsee ja jaksaa vuorovaikutusta (monta kertaa tunnissa vai ehkä kerran viikossa). Ja sovittaa nämä tarpeen mukaan.

Oma näkemykseni on, että jos mielen teorian sekä vuorovaikutuksen tarpeet osataan ottaa huomioon, on vuorovaikutus kaikissa tapauksissa kaikkia osapuolia motivoivaa ja kehittävää.

Voidaan myös huomata, että käsiteanalyyseillä voidaan näin pureutua asioiden ytimeen ja toivottavasti löytää taas keinoja porskuttaa eteenpäin!

Blogiterkuin
Pia

Kuva: Papunetin kuvapankki, ARASAAC