Struktuurista elämäntapaan

Kuva: Papunetin kuvapankki, ARASAAC (catedu.es/arasaac)

Autistina rakastan struktuureita – haluan struktuurin arkeen, asiointiin, sosiaalisiin tilanteisiin, harrastuksiin, muutoksiin…kaikkeen. Ensin…sitten…sitten…sitten…lopuksi…. Minulla on lähes viisikymppisenä ollut monenlaisia struktuureita…koulun struktuurit, jalkapalloharrastuksen struktuurit, viulunsoiton ja bändissä soittamisen struktuurit, yliopisto-opiskelun struktuurit, työttömyyden struktuurit, päivätoiminnan struktuurit, freelance-kääntämisen struktuurit…, mutta ehkä näitä kaikkia voisi yhdistää se, että aina on ollut kyse jostain elämäntavasta.

Nykyinen elämäntapani perustuu musiikkiin ja ajattelemiseen ja kissaani Samiin. Eli tavallaan taiteilijan elämäntavan struktuureihin. Kuuntelen paljon klassista musiikkia, jotta osaisin säveltää paremmin. Treenaan paljon selloa, jotta ehkä joskus pystyisin jopa esiintymään esim. Autismisäätiön tilaisuuksissa. Tilaa ja aikaa tarvitsen myös ajattelemiseen – josta syntyy kirjoja (olen juuri kirjoittamassa kirjaa ’Autism and everyday executive functions’ amerikkalaisen ystäväni Paula Morainen kanssa), blogeja ja artikkeleita. Joskus kuvataidettakin. Mutta Sam on aina etusijalla – jos hän pyytää jotain naukumalla tai käytöksellään, olen heti valmiina häntä varten. Ei ole epäilystäkään siitä, kuka on pienen perheemme pomo, johtaja ja ensisijainen yksilö ja elämäntapani tärkein määrittelijä!

On tärkeää, että henkilön elämäntapa perustuu hänen taipumuksiinsa. Elämäntapoja on miljoonia – musiikki, urheilu, lemmikit, urasuuntautuneisuus, perhesuuntautuneisuus, monikulttuurisuus, ekologisuus, taiteilijuus…vain muutamia mainitakseni.

Usein autismin kirjon henkilöillä on vahvoja erityiskiinnostuksia. Usein tällöin on hyvinvoinnin kannalta tärkeää rakentaa oma elämäntapa erityiskiinnostusten pohjalle. Itselleni ainakin tämä on ’must’ – sisäinen pakko ajatella ja kirjoittaa, säveltää, soittaa selloa ja hoitaa Samia. Kaikki muu sitten löytää paikkansa suhteessa kiinnostuksiini ja tarpeisiin. Ehkä usein voisi sanoa, että autismin kirjon henkilö tarvitsee jonkinlaiset taiteilijan tai tiedemiehen struktuurin…luovuutta, tietoa, ajattelua, kehittelyä…Itselleni ainakin ’normityö’ on poissa laskuista koska on niin kova tarve luoda omaehtoisesti.

Kaikkea hyvää syksyyn kaikille lukijoille!

Syysterveisin

Pia