Suhteellisuusteoriaa

Papunetin kuvapankki, www.sclera.be

Olen tässä pohtinut ihmisten erilaisia käsityksiä elämästä ja normaaliudesta. Voisi sanoa, että tässä on kaksi tapaa – absoluuttinen käsitys todellisuudesta ja suhteellinen käsitys todellisuudesta.

Synnymme kaikki tietynlaiseen perhekulttuuriin ja tämä muokkaa havaintojamme ja käsityksiämme elämästä. Jos mitään mullistavaa ei elämässä tapahdu ja käsityksemme toimivat arjessa, pidämme ehkä kiinni suuressa määrin lapsuutemme arvoista ja käsityksistä elämää koskien. Toki vuodet muovaavat meitä jokaista jossain määrin mutta peruskäsityksemme saattavat pysyä hyvinkin samoina läpi elämän. Tätä voisi kutsua absoluuttiseksi käsitykseksi todellisuudesta. Meillä on tietty normi, jonka läpi katsomme elämää.

Sitten on ihmisiä, jotka kokevat elämässään jopa järisyttäviä muutoksia mikä muokkaa heidän käsityksiään elämästä ja todellisuudesta. Henkilökohtaiset tragediat kuten sairaus, kuolema, vammautuminen, työttömyys jne.  tai kosketus syvällisellä tavalla vieraisiin kulttuureihin tai uusiin ajatuksiin saattaa lyödä maailmakuvamme säpäleiksi. Alamme ymmärtää, että elämä on suhteellista – todellisuuskäsitys perustuu arvoihin, kokemuksiin ja valintoihin ja nämä saattavat erota suurestikin eri ihmisten välillä. Olemme ruvenneet kokemaan todellisuuden suhteellisuutta. Usein tämä avartaa kaikesta kivusta huolimatta käsityksiämme elämästä ja tekee sydämistämme avarampia. Erilaisuudesta tulee normi ja yritämme oppia suhtautumaan kunnioittavasti ja ymmärtävästi erilaisuuteen.

Autismin ollessa kyseessä suhteellinen todellisuuskäsitys on todella tarpeen. Autisti pitää kohdata yksilönä, jolla on tietty omintakeinen toimintakulttuuri, jos halutaan välttyä haastavalta käyttäytymiseltä ja kehityksen pysähtymiseltä.

Tarvitsemme tällöin kulttuurista relativismia. Tämän käsitteen loivat tutkijat Sapir ja Whorf (http://en.wikipedia.org/wiki/Linguistic_relativity). Whorf tutki esimerkiksi aikaa Hopi-intiaanien kulttuurissa ja huomasi, että aikakäsitys eroaa länsimaisesta aikakäsityksestä. Samoin esimerkiksi lumen kokeminen, näkeminen ja nimeäminen – esimerkiksi inuiiteilla on lukuisa määrä erilaisia lumilaatuja koskevia sanoja – koska lumi on heidän kulttuurissaan tärkeä.

Tätä samaa periaatetta voi käyttää autismin kohdalla – ja tietysti kaiken erilaisuuden kohdalla - : mitkä ilmiöt ja asiat ja arvot ovat kulloisellekin kulttuurille ominaisia ja miten suhteutan oman kulttuurini toisen kulttuuriin.

Elämä on siis suhteellista – suhteessa arvoihin ja ympäristöön ja luonteenlaatuihimme – ja tarvitsemme kykyä suhtautua kunnioittavasti sekä omaan kulttuuriimme että toisen henkilön kulttuuriin.

Jos asennoituu elämään tutkimusmatkana, tällainen eri kulttuurien ymmärtäminen ja suhteuttaminen toisiinsa voi olla mukavaa salapoliisityötä!

Blogiterkuin

Pia

Kommentit

Autistejakaan ei pidä kohdella yhtenä ryhmänä. Hyvin yksilöllisiä ovat. Meidän poikamme ei esim. ole koskaan piitannut palapeleistä jne. Mieheni sattui käymään alkuviikosta Tampereella ja näki 12.1. päivän Aamulehdestä hienon blogisi siitä, miten paljon tukea tarvitsevien autistien asumistilanne on usein surkea. Tunnistimme siitä myös kuvauksen poikamme tilanteesta. Kiitos kirjoituksestasi!
Hei

Heinoa, että Aamulehdessä oli tällainen blogi. Se ei kuitenkaan ollut minun kirjoittamani mutta hyvä että tällaista kirjoittelua esiintyy.

Ystävällisin terveisin
Pia
Hei Pia
Kiitos blogistasi, saan siitä ajatuksia miten voisin paremmin auttaa pieniä A-kirjon lapsia työssäni!
Hei

Kiva kuulla, että kokemuksistani ja pohdinnoistani on hyötyä...se on tavoitteena!

Yst terv Pia

Kommentointi on suljettu