Superwoman

Oon huonoin blogin kirjoittaja, mutta toisaalta on ollut niin paljon touhua ja sairastellut, etten ole ehtinyt.

Olin taas pitämässä luentoa Sillalla-seminaarissa, jossa oli kaikkea kommunikointiin liittyvää asiaa. Ensimmäisenä kävimme ruokapöydän kimppuun ja jännitin ryntääkö Jopo pöytien alle, mutta onnekseni ruokasali oli tyhjä. Jopo oli nätisti paikoillaan koko ruokailuajan, mutta lähtiessä porukka oli jo syömässä, niin Jopo vähän kävi nappaamassa evästä. Ruskeansuon koulusta oli enemmän kuin tarpeeksi tuttuja. Sain mielenrauhan kun näin Tuomaksen ja Pietun, jos mun rakas Mytobii ei suostu tekemään yhteistyötä. Ennen omaa luentoani olin kuuntelemassa "Tabletti kommunikoinnin apuvälineenä" josta itsekin haaveilen ja saankin. Kokeilin pikasesti sitä Minitobia ja se oli niin ihana, että uhkasin varastaa sen. Sitten olikin mun sähläyksen aika ja sähläystä siinä olikin. Mytobii ei tosiaan tehnyt mitään työtä, mutta onneksi Tuomas hälytettiin apuun, joka taitavasti potkasi Tobiin johdon irti, mutta ainakin alko toimimaan. Nyt kaikki kiusaa Tuomasta siitä kuinka konetta korjataan. Siellä yleisössä oli avustajakoiran taidonnäytteen eräs tuomari, joka auttoi vastaamaan kiperiin kysymyksiin Jopoon liittyen. Saimme häneltä hirveesti kehuja Jopon kanssa. Luennon jälkeen mua pyydettiin pitäämään blogia Papunettiin.

Oon sairastellut vanhempien luona. Menimme isän kanssa siskon luokse katsomaan Leoa, mutta siellä olikin veikeä Annabell. Annabell on siskon kaverin lapsi, joka oli hoidossa. Leo ei millään malttanut nukkua päiväunia ja jokelsi hirveesti ruoka suussa. Illalla menin uimaan Saanan kanssa, joka aloitti mun kanssa uimisen. Nauroin, että se on yhtä pihalla kuin uudetkin avustajat ja välillä Saanan päässä pyöri mtv3 "hetkinen" -nauha vaikka oli mun avustaja kaksi vuotta.

Sillalla-seminaari: "kuvaile yhtä päivääsi." Ilta sai jatkoa samasen miehen kanssa nopeammin kuin osasin odottaa ja aamuun asti menikin. Tällä kertaa ei katsottu tennistä enkä esittänyt tyhmiä kysymyksiä. Yllätyin itsekin miten kaikki eteni niin kuin eteni, mutta oli ihanaa nukkua välillä jonkun kainalossa vaikka hän oli kova äänisin kuorsaaja ikinä. Nauroin kun Jopokin alko kuorsaa samaan tahtiin, että siinä olin kuorsaavien miesten vankina. Enkä enää ikinä mene miesten kanssa keikalle, koska tulimme kesken kaiken ja lähdimme ennen kuin bändi lopetti, ettei jouduta ruuhkaan, kun herra oli samaan aikaan töissä teoriassa. Oli kiva ilta vaikka lempibiisit jäi kuulematta.

On tullut ravattua enemmän kuin tarpeeks sairaaloissa. Oli kova kuume ja suussa oli rakkuloita, etten pystynyt syömään ja pakkoliikkeet oli niin rajut, etten pystynyt nukkumaan vaikka lääkäri määräsi niin vahvoja lääkkeitä, että norsukin pitäisi sillä taintua, mutta muhun ei tollaiset pillerit tehoa. Laihduin aika runsaasti ja kieltämättä tuli sellainen ajatus päähän, että mitä jos alkaisin laihduttaa kun kerran pääsin alkuun, mutta pidin pään kylmänä ja toivo lapseen on kova, etten tahdo riskeerata sitä. Olin aamulla verikokeessa, sitten menin muotinäytöksen harjoituksiin pyörimään ja ihmettelin kun isi tuli takaisin. Isi sano, pitää lähteä sairaalaan, koska hemoglobiini oli liian alhaalla ja mun pitää saada lisää verta. Olin pari tuntia huoneessa, jossa oli kolme vanhempaa ihmistä ja pari sairaanhoitajaa. Sain selville miksi mua rinnassa välillä pisti tosi paljon ja mä kun en mene lääkäriin niin pienestä! Tiukan, mutta mukavan olonen naislääkäri tuli kyselee kaikkee mahdollista ja tutki, että onko mulla sisäisiä verenvuotoja. Oikein kiva mieshoitaja tuli auttaa ja yritti saada näköjään mun ajatukset muualle kun tutkimukset kävi liian jännäksi. Tutkimuksen jälkeen lääkärit löivät viisaat päät yhteen ja mietti annetaanko verta vai ei. Pääsinkin illalla vanhempien luokse raudan reseptin kera. Lääkäri passitti mut gynegologille ja ehdotti kierukkaa, kun heti kielltädyin, koska haluan lapsia jossain vaiheessa. Kysyi, että tiiänkö edes mikä kierukka on ja aloin miettiä, että tuskin olisi ehdottanut jos olisin vammaton, joka on parhaassa lisääntymisiässä.

Avoimessa yliopistossa Jopo on ihastuttanut ihmisiä vaikka välillä pitänyt omaa show:ta unissaan. Luennot loppu, mutta nyt alkaa kovin osuus eli oppimispäiväkirjan tekeminen, joten jos musta ei kuulu vähään aikaa, niin johtuu ihan siiitä, että oon hukkunut papereiden ja kirjojen alle.

Leolla oli nimiäiset ja täti innokkaasti osti vaikka mitä kivoja vaatteita. Menin vanhempien kanssa aikaisin aamulla auttamaan siskoa valmisteluissa ja söin kaikkia ylijääneitä ruokia. Ensimmäisenä tuli koko suku kylään ja sitten kun suku lähti tuli siskon kaverit ja niiden lapset ja johan alko säpinä. Jäin sinne vielä kun vanhemmat lähtivät. Elmer 4v hirveesti kyseli miksen osaa vieläkään puhua ja äitinsä yritti selittää, että kyllä puhun puhekoneella. Olin ihmeissään et lapset ei ottanut Jopoa mitenkään huomioon vaikka kovasti olisi halunnut, mutta totteli silti.

Treenit on ollut Jopon kanssa vaikkakin vähentynyt,  koska  luottamus on kasvanut itseeni, että osaan hallita Jopoa pahoissa tilanteissa. Ärsytti kun olin kipeä eikä Jopo päässyt niin paljon touhuumaan, joten paino vähän nousi ja on hyvä, että peesari sanoo mulle siitä kun en itse sitä huomaa, koska katson Jopoa 24\7, mutta vähän liian iso haloo siitä syntyi kun kaikki  joskus lihoo ja musta parempi lihava kuin pitäisin Jopoa nälässä. Eräällä peesarilla oli oma narttunoutaja mukana. Jopo ja Smiles tulivat hyvin toimeen vaikka Smiles laitto Jopoa 6-0 kuten me naiset yleensä.  Smiles muun muuassa pudotti Jopon rotkoon ja katsoi itse tyytyväisenä reunalta. Nauroimme peesarin kanssa niille kovasti ja ei hän ollut yhtään huolissaan Jopon painosta. Smiles tajusi heti namiautomaatin ja kulki heti mun vieressä, tulisi hyvä avustajakoira Smilestakin. Kevättä on Jopollakin rinnassa kun ei malta olla merkkaamatta töissä ja nenä vie miestä ihan minne sattuu, että välillä on vaikeaa pitää narut kasassa.

Kommentit

hyvä kirjotus :)
Minä tukkän Elina kirjoitusseta
Olet todella hyvä kirjoittamaan!
Mielenkiintoinen oli juttusi. Erityisesti minua viehätti Jopon läsnäolo tarinassasi ja positiivisuutesi, vaikka haasteita näyttää riittävän. Mukavia yhteisiä hetkiä Jopon kanssa - kevät villiinnyttää poikakoiran, joten ovet ja ikkuna kiinni ;) Tsemppiä!
hei tässä on joku vika äänessa

Kommentointi on suljettu