Syöttämisestä

Olen maininnut aikaisemmissa blogeissani, että vaikeavammaisuuteni takia en pysty itsenäisesti syömään: Ainoastaan kädessäni pysyviä paloja voin viedä käsilläni itse suuhuni. Siis minut pitää syöttää, ja lähes viidenkymmenen vuoden aikana olen törmännyt monenlaiseen syöttäjään.

Ymmärrän täysin, jos ensimmäistä kertaa syöttävä jännittää. Varsinkin kun melko helposti kurkkuuni takertuu ruoka ja alan kakostelemaan, vieras syöttäjä saattaa luulla ruoan menneen niin sanotusti väärään kurkkuun. Osa syöttäjistä alkaa tässä vaiheessa automaattisesti taputtaa selkääni.  Toisinaan siitä on apua, kun ruoka on oikeasti mennyt väärään kurkkuun. Mutta toisinaan kakosteluvaiheessa taputtaminen tuntuu vain pahentavan tilannetta. Siksi pyrin ilmaisemaan yleensä syöttäjälle, ettei tarvitse taputtaa.

Minulla valuu helposti ruoka ja juoma pitkin kasvoani, ja siksi on huolehdittava, että ruokailussa on lautasliinoja tarpeeksi. Henkilökohtaisesti koen epämiellyttävänä valumisen ohella myös sitä, että pyyhitään jo likaisella paperilla uudestaan. Tällöin on koko kasvon alueella vain likaa, ja tilanne on kaukana hyvästä ja nautinnollisesta ruokailuhetkestä.

Välillä kun muukin elämä on hektistä, tykkään siitä, että minut syötetään melko vauhdikkaasti: Kun ruoka on sopivan kokoista ja helposti nieltävää, ruokailutilanteessa ei mene turhaan ylimääräistä aikaa. Mielestäni ruokailuhetkessä pääasia on syöminen eikä vuoropuhelu syöttäjän kanssa. Toki sorrun itsekin joskus juttelemaan. Tietenkin kullakin syötettävällä on oma tapansa.

Kun kyseessä ei ole arkipäiväinen ruokailu, silloin haluan syödä kauan ja nauttia rauhassa. Samalla voi parantaa maailmaa pidemmän kaavan mukaan!

Santra

Kommentit

Kiitos kun kerroit. Olen juuri opetellut tätä kyseistä taitoa ja on hyvä kuulla miltä se tuntuu syötettävästä. Vanhusten parissa on myös monenlaista ruokailijaa ja tyyliä. Osa syö hotkimalla ja saa varoa antamasta liikaa. Osa taas pieniä
Annoksia hitaasti. Osa ei tajua enää sairauden takia avata suutaan ja joutuu puoliväkisin työntämään lusikkaa suuhun, loput onneksi meneekin jo helpommin kun hän tajuaa mistä tässä on kyse. Oli tosi vaikeaa tottua tähän ,mutta nyt jo sujuu.
kuullostaa osittain aika tutulta, sillä minullakin on ollut monenlaista syöttäjää, toiset eivät edes välitä onko ruoka sopivan lämmintä vaikka juuri olisi kysynyt minulta.

Kommentointi on suljettu