Talvinen ihmemaa

Rakkaan, edesmenneen äitini toteama ”Ihminen ei ole milloinkaan tyytyväinen – jos ei ole nälkä, ainakin silloin vessattaa” on tullut monta kertaa mieleeni tänä talvena. Ennen joulua ainakin täällä Savossa odotettiin kunnon talvea – lunta ja pakkasia. Nyt kun lämpömittari on miinus 20:n asteen alapuolella ja lumikinoksia joka paikassa, sekään ei ole hyvä.

Ennen joulua oli sähkärillä kohtuullista ajaa ulkona. Siksi ajattelin lähteä sähkärilläni jouluaattona kirkkoon ja hautausmaalle. Kun kirkonmäki oli hiekoitettu ja kirkon ovelle oli tehty levennys, sähkärini ensimmäinen visiitti kotikirkossani sujui ongelmitta. Mutta hautausmaalla ei näkynyt yhtään hiekan muruakaan, minulta jäi käymättä äitini ym. haudoilla. Tosin sähkärilläni olen käynyt monesti siellä, ja joulun jälkeen arjen tultua piipahdin avustajani kanssa autollani sytyttämässä kynttilät.

Talvinen keli tuottaa toisinaan hankaluuksia, ja lisäksi kylmällä säällä menee enemmän aikaa pukeutumiseenikin. Mutta en halua oleskella vain sisällä: minun pitää päästä ulos tuulettamaan päätä – muutoin alkaa tulla liikaa höyryä päähäni. Tosin ellei ole välttämätöntä asiaa ulkona, en lähde yksin reippaaseen pakkasilmaan. Toisaalta yllättävissä tilanteissa olen lähtenyt asioimaan jopa 30 asteen pakkasessa.

Talvella uloslähtö on tietenkin pukeutumiskysymys ja mielestäni myös asennekysymys. Kun käy hiukan ajelemassa pakkassäässä, tulee hyvä mieli. Sitten voi haaveilla, millaisessa säässä saa ajella puolen vuoden kuluttua.

Pirteitä pakkaspäiviä!

Santra