VIHDOINKIN

Kirjoittaessani tätä blogikirjoitelmaani vietetään Suomen suvea – on aurinkoista ja suhteellisen lämmintä. Toisinaan saderopinakuurot haittaavat niin auvoisaa säätä. Tätä voinen verrata kuvainnollisesti kesäkuun alkupuolella vietettyyn juhlapäivään, jolloin astui voimaan YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus.

Sopimuksen voimaantulo helpottanee meidän vammaisten arkeamme: Kun se lopulta kymmenen pitkän vuoden jälkeen saatiin aikaiseksi, meidän on lupa odottaa siltä myönteistä kehitystä. Ollessani sattumalta Helsingissä samanaikaisesti pääsin viettämään sopimukseen liittyvää pääjuhlaa Pikkuparlamentin edustalla ja Musiikkitalolla.

Huolimatta siitä, että työtä on tehty sopimuksen saamisen eteen, se työ jatkuu – tosin hieman eri tavoin. Nyt pyritään toteuttamaan sopimuksen artiklat suhteessa vammaisten kansalaisten elämään. Tämä vie luonnollisesti oman aikansa – toivottavasti ei samat kymmenen vuotta! Siis tätä kehitysaikaa voisi kuvata, että välillä paistaa aurinko, mutta kiusalliset sadekuurotkin ovat todennäköisiä.

Toivon, että tähän sopimuksen artikloiden täytäntöönpanoon ei tule vaikuttamaan Suomen talviset tuulahdukset: Tarkoitan tällä sitä, että sopimuksen mukaiset tavoitteet toteutuvat hyvässä hengessä ilman vastatuulta. Näin yhteiskuntamme olisi tasavertainen kaikkien kansalaisten kesken ja jokainen pystyisi olemaan aktiivinen!

Kommentit


johanna. äiti

Kommentointi on suljettu