Sosiaalisten taitojen oppimisen tavoitteena on oppilaan ryhmässä toimimisen taitojen ja osallisuuden kehittyminen. Sosiaalisia taitoja opitaan usein arjessa ilman tarkkojen menetelmien määrittelemistä. Nyt kuitenkin pohdintaa siitä, minkälaisia tavoitteita ja menetelmiä sosiaalisten taitojen harjoittelussa voisi hyödyntää.

Kaikille yhteinen ja yhdenvertainen koulu on tavoite, jota kohti on tärkeää askeltaa. Erityiskoulun konsultoivana opettajana olen vuosien varrella huomannut, että matkaa tavoitteeseen on vielä taivallettavana. Inklusiivinen koulu on kuitenkin ja tietenkin myös minun unelmani, joten tässä postauksessa siis ajatuksia inkluusiosta.

Näin Lapsen oikeuksien viikon sunnuntaina on hyvä muistaa ja muistuttaa, kuinka jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Itseisarvonsa lisäksi koulun taide- ja kulttuurikasvatus tukee myös monia muita oppilaille tärkeitä asioita, muun muassa osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja tunnetaitojen vahvistumista. Taiteen avulla voi myös oppia uusia asioita ympäröivästä maailmasta.

Usein olen saanut kuulla kysymyksen, mitä koulussa tekevät oppilaat, jotka eivät voi oppia lukemaan ja laskemaan. Jos oppilas ei puhu, ymmärrä puhetta, kävele tai ehkä edes liikuta itseään lainkaan tahdonalaisesti. Minusta kysymys on hassu, vaikkakin tärkeä. Ensinnäkin on paljon lapsen tai nuoren elämän kannalta merkityksellisiä asioita, joita voi harjoitella koulussa akateemisten taitojen sijaan. Ja toiseksi, koulu on arvokas asia sellaisellekin koululaiselle, joka esimerkiksi etenevän sairautensa vuoksi ei etene opinnoissa. Koulu kuuluu jokaiselle.