Moniammatillisuus tukee opettajan työtä

Fysioterapeutti Irja Partanen ja toimintaterapeutti Anna Niemi. Valokuva. Taustalla puolapuut.

”Koko kylä kasvattaa lasta, ja koko moniammatillinen työryhmä kasvattaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta.”

Lukukausi on saatu päätökseen ja lomalle on lompsittu. Minä kävin kuitenkin moikkaamassa koululla samoissa tiloissa vielä muutamia viikkoja ennen ansaittuja lomiaan ahkeroivia työkavereitani, fysioterapeutti Irja Partasta ja toimintaterapeutti Anna Niemeä. Lukuvuoden aikana teemme tiivistä yhteistyötä yhteisten asiakkaidemme eli minun oppilaideni kanssa. Tarkoitukseni tapaamisella on saada tietoa Irjan ja Annan työstä sekä kouluyhteistyöstä terapeuttien näkökulmasta tätä postausta varten.

Alkuun esittelykierros:

-Olen työskennellyt fysioterapeuttina jo 70-luvun loppupuolelta alkaen. Nuorimmat asiakkaani ovat vauvoja ja vanhimmat vaareja, ja usein asiakkuus onkin pitkäkestoista. Työhöni kuuluu muun muassa liikuntakyvyn sekä terapioiden ja apuvälineiden tarpeen arviointia. Jonkin verran teen myös itse lyhyitä terapiajaksoja vauvaikäisten lasten kotona. Teen ohjauskäyntejä myös kouluilla ja päiväkodeissa, Irja kertoo.

Irjan ja Annan työnkuvaa yhdistää työskentely moniammatillisissa työryhmissä, joissa mukana on lisäksi muun muassa lääkäreitä, psykologeja, puheterapeutteja ja AAC-ohjaajia. Työryhmät laativat asiakkaille kuntoutussuunnitelmia, joissa jokaisella on kokonaiskuntoutukseen liittyvä oma osionsa. Yhteistä molemmilla on myös tavoite: Vahvistaa ja tukea asiakkaiden kykyä osallistua arjen toimintoihin ja selviytyä niistä mahdollisimman omatoimisesti.

Myös Anna on ollut alalla jo kauan:

-Aloitin toimintaterapeutin työn vuonna 2003. Minun työni painottuu toimintakyvyn arviointiin. Kiinnostuksen kohteitani ovat erityisesti tarkkaavaisuus, toiminnanohjailu, käyttäytyminen, sensomotoriikka ja leikki. Myös apuvälinearviot sekä tunnetaitojen ja sosiaalisiin taitojen arviointi ovat tärkeitä. Työni suolana ovat nepsy-nuorten terapiat, joita pidän arviointien ja ohjausten ohessa.

Molemmat terapeutit tekevät paljon yhteistyötä myös koulujen ja opettajien kanssa, joten suunnataanpa siis katse nyt siihen.

Valokuvassa on erilaisia aistiharjoituksiin liittyviä oppimateriaaleja.

Kasvokkain tapaamisen tärkeys

Anna ja Irja summaavat yhdessä, että haastavinta opettajien kanssa tehtävässä yhteistyössä on se, että kaikilla opettajilla ei ole kiinnostusta tai aikaa tehdä yhteistyötä. Jos ja onneksi useimmiten kun yhteinen sävel syntyy, on se hedelmällistä puolin ja toisin.

-Opettajilla on tärkeää tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia lapsen arjesta. Jos meillä terapeuteilla on mahdollisuus tulle kouluun tai päiväkotiin arkiympäristöön seuraamaan toimintaa, se auttaa luomaan kokonaiskuvaa toimivista ja harjoiteltavista asioista, Anna pohtii.

-On myös aina hyvä asia, jos opettaja pääsee osallistumaan oppilaan kuntoutuskokouksiin. Meidän alueellamme on tapana, että opettajat lähettävät kirjallisia palautteita lasten koulutyöstä työryhmille ennen kuntoutusjaksoja. Jos opettaja osallistuu myös kokoukseen, on vielä mahdollisuutta täydentää kirjallista palautetta, esittää lisäkysymyksiä ja keskustella vastavuoroisesti, Irja ja Anna toteavat.

Kokouksiin osallistuminen vahvistaakin yhteistyötä terapeuttien ja opettajien välillä. Kokouksiin osallistuvat opettajat osaavat ja tietävät pyytää arviointi- ja ohjauskäyntejä kouluille ja esiopetukseen myös jatkossa kuntoutusjaksojen ulkopuolella.

Minkälaisissa asioissa apua useimmiten pyydetään?

-Minulle tulevat soitot koskevat useimmiten haastavan käytöksen tilanteita ja ylipäätään tunnetaitojen tai keskittymiskyvyn haasteita koulun arjessa, Anna kertoo. Fysioterapeutti puolestaan rientää auttamaan, jos tarvitaan esimerkiksi neuvoja liikkumiseen tai hygieniaan liittyvissä apuvälineasioissa.

-Kerron myös mielelläni, kuinka vaikka kävelyä, pyörätuolin käyttöä tai tuettua seisomista voi ottaa osaksi HOJKSia ja koulupäivää, Irja lisää.

Valokuvassa on toimintataulu sekä aistiharjoitusvälineitä.

Toimivat tiimit

Konkariterapeutit ovat viihtyneet tehtävissään jo kauan. Työn imua pitävät yllä monimuotoiset asiakkaat, hyvin toimivat tiimit ja vuosien varrella syntyneet hyvät verkostot.

Entä mitkä ovat työn haastavammat puolet?

-Kouluilla käydessä huomaa, että aina ei tarjolla ole riittävästi resursseja toteuttaa kuntoutuksen tavoitteita. Silloin täytyy vain toimia tukena ja kannustaa toteuttamaan pienempiä hyviä käytäntöjä, Anna sanoo.

-Lasten ja nuorten perheille saattaa myös olla hyvin monimuotoisia pulmia, jolloin joutuu miettimään, kuormittaako vai tukeeko fysioterapia tilanteessa enemmän. Meillä on myös paljon maahanmuuttajataustaisten perheiden lapsia asiakkaina. Heidän kohdallaan on ymmärrettävä kulttuuritekijöitä ja tapahtumia ennen muuttoa Suomeen, mikä on myös toki työn rikkautta, Irja lisää.

Juttutuokiomme lopuksi Irja ja Anna haluavat kannustaa opettajia lähtemään mukaan tiimityöhön:

-On hyvä muistaa, että moniammatillista työtä tehdään lasta ja perhettä varten. Moniammatillinen yhteistyö on aina viime kädessä yhteisenä asiakkaana olevan lapsen hyöty.

Tämän jutun myötä toivottelen aurinkoista ja rentouttavaa kesää! Tavataan elokuussa!

Outi

Valokuvassa on metsämansikoita suomalaisessa luonnossa.

Kuvat: Outi sekä Pixabay.com

Kommentit

atuo

Jätä kommentti

  • Keskustele toisia kunnioittavasti ja kohteliaasti.
  • Älä nimittele, loukkaa muita tai huuda ISOILLA KIRJAIMILLA.
  • Älä vähättele toisen sairautta, vammaa tai ongelmaa.
  • Asiattomat viestit poistetaan keskustelusta.

Tietosuojaseloste