Su-ru


Mi-nä o-len su-rul-li-nen,
kos-ka
mi-nun lä-hei-se-ni
on
va-ka-vas-ti sai-ras.
Lää-kä-ri ei voi pa-ran-taa hän-tä.
Lääk-keet
tai
leik-kaus
ei-vät au-ta.
Mi-nun lä-hei-se-ni
le-pää vuo-tees-sa
ja
on hy-vin vä-sy-nyt.
Hän pi-ris-tyy,
kun
mi-nä
o-len hä-nen vie-rel-lään.
Hän jak-saa pu-hu-a
vain het-ken,
ja
sit-ten hän nu-kah-taa.
On vai-ke-a ym-mär-tää, mik-si
sai-rau-des-ta
ei pa-ra-ne?
Mik-si
ih-mi-sen täy-tyy kär-si-ä
ja
kuol-la?
Su-ru ja ah-dis-tus
pu-ris-taa rin-taa
ja
it-ket-tää.
O-lo-a hel-pot-taa,
kun
voi pu-hu-a a-si-as-ta jon-kun kans-sa
ja
an-taa it-kun tul-la.
Teks-ti: An-ne Palm-roth; toi-mi-tus: Mai-ja Y-lä-tu-pa
Kat-so myös:
Tekijänoikeudet
Saavutettavuusseloste