Yhdessä olemiseen ja kokemiseen ei tarvita sanoja. Kuva: Pekka Elomaa.

Eleet, ilmeet ja kosketus ovat luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Ne ovat automaattisia ja usein tiedostamattomia tapoja reagoida ja välittää tunnetiloja. Mutta niitä voidaan käyttää myös tietoisesti, kun halutaan korostaa asiaa ja sen ominaisuuksia.

Eleiden, ilmeiden ja kosketuksen merkitys viestinnässä korostuu, kun puhekyky tai puhutun kielen ymmärtäminen on heikentynyt.

Kosketusviestintä on myös oma itsenäinen kommunikoinnin muoto. Lue lisää kosketusviestinnästä. [1]

Eleillä voi korvata sanoja

Eleet voivat olla tahattomia, mutta niitä voidaan myös tarkoituksellisesti liioitella kuten pantomiimissä.

Eleillä voidaan täydentää ja havainnollistaa puhetta. Niillä voidaan kuvailla ja esittää asioita sanattomasti, pantomiimi on siitä hyvä esimerkki.

Eleet ovat useimmille tuttuja, ja niitä on opittu tulkitsemaan eri tilanteissa. Siksi niiden käyttö kommunikaatiossa on luontevaa ja usein nopeampaa kuin kertominen sanoilla.

Eleiden hyödyntämiseen perustuu myös viestintä viittomilla. Lisätietoa tukiviittomista kommunikoinnissa. [2]

Olemuskieli vaikeimmin puhevammaisen henkilön kommunikoinnissa

Ihminen viestii olemuksellaan koko ajan - sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Tunnetilat, keholliset tuntemukset, tarve olla yhteydessä sekä reaktiot ympäristön tapahtumiin välittyvät yleensä ihmisen olemuksesta ja toiminnasta, olemuskielestä.

Ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja toimintaa voi käyttää myös tietoisesti itsensä ilmaisemiseen. Joillekin vaikeimmin puhevammaisille ihmisille olemuskieli on ainoa kieli, jolla he ilmaisevat itseään ja jota he myös ymmärtävät parhaiten.

Esimerkiksi osa kehitysvammaisista ihmisistä viestii näiden vuorovaikutuksen varhaisimpien keinojen varassa koko elämänsä ajan. Heihin saa myös parhaiten yhteyden, kun käyttää itsekin olemuskieltä.

Huomioivaa yhdessäoloa vuorovaikutukseen [3]

Olemuskieli vaikeimmin kehitysvammaisen henkilön vuorovaikutuksessa [4]

Olemuskielestä voi tulla ilmaisukeino myös henkilölle, joka on menettänyt puhekykynsä esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön, aivovamman tai pitkälle edenneen muistisairauden seurauksena. Jos kuvat, osoittaminen ja esittävät eleet eivät toimi vuorovaikutuksen välineinä, olemukseen perustuva viestintä korostuu.

Olemuskieliset ilmaisut ovat usein hyvin yksilöllisiä ja hienovaraisia eikä niitä ole aina helppoa tulkita yksiselitteisesti. Läheiset ihmiset oppivat yleensä tulkitsemaan puhevammaisen ihmisen toimintaa ja sanatonta viestintää arjen eri tilanteissa.

On tärkeää, että myös muut kommunikointikumppanit oppivat havaitsemaan ja tulkitsemaan henkilön olemuskielisiä viestejä sekä hyödyntävät olemuskieltä omassa kommunikoinnissaan. Parhaiten tämä onnistuu yhteistyössä läheisten kanssa.

Olemuskielisten ilmaisujen havainnointiin on kehitetty työkaluja. Työkalut sisältävät lomakkeen, johon voi koota kuvaukset eri viestien ilmaisutavoista sekä miten niihin tulisi vastata.

Lue lisää olemuskielisten ilmaisujen havainnointityökaluista [5]