Monet yhteiskunnassamme ajattelevat, että vammaiset eivät voi tehdä mitään ilman apua. He ajattelevat, että vammaisen pitäisi vain istua nurkassa ja odottaa, että muilla on aikaa tehdä jotain heidän kanssaan ja sitten mennä takaisin nurkkaansa. Henkilönä, kuka ei voi liikkua, sitä enemmän haluan tehdä jotain parantaakseni muiden ja omani elämänlaatua, auttaa muita ja saada aikaan muutoksia parempaan.
Sitä enemmän koen tarpeen puolustaa itseäni ja muita kaltaisiani ja saada muu maailma ymmärtämään kuinka suunnattoman tärkeää on, että meillä jokaisella on ääni ja mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun ei pysty puhumaan.
Suomen perustuslaki on mielestäni yksi maailman parhaimmista. Se ei ainoastaan edistä sananvapautta, vaan se suojaa vähemmistöä syrjinnältä ja epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Valitettavasti sanotaan kuitenkin, että pyrimme usein unohtamaan tämän perustuslain aivan päivittäisessä yhteiskunnallisessa käyttäytymisessä.
Liian monilla ihmisillä yhteiskunnassamme on passiivis- aggressiivinen hallitseva asenne vähemmistöä kohtaan. Tämä suhtautumistapa korostuu, kun henkilö ei pysty puhumaan. Henkilöä, kuka ei pysty puhumaan, pidetään yhteiskunnan hyödyttömimpänä henkilönä, vaikka he saattavat olla niitä, keillä on eniten annettavaa.
Tästä syystä puolustan kaikkia niitä, keillä ei ole ääntä; se on heidän oikeutensa. Ei vain heille, että heillä olisi ääni, vaan että heillä olisi omanlaisensa ääni mihin samaistua.
Toisaalta se ei pitäisi loppua siihen, että on ääni. Oppiessamme kerran puhumaan, meidän pitäisi myös tehdä niin jatkossakin. Meidän ei pitäisi ottaa sitä mitä meillä on selviönä, vaan käyttää sitä kommunikointiin. Unohtamatta, että kommunikointi on kahden suuntainen tie; puhumista sekä kuuntelemista.
Olen taistellut tätä taistelua nyt muutaman vuoden ajan, ja riippumatta siitä kuinka pitkälle olen päässyt, en saa tilaisuutta puhua. Suurin syy tähän on se, että tapahtumien järjestäjät uskovat, että vammainen henkilö saa yleisön tuntemaan olonsa epämukavaksi ja hankalaksi. He mieluummin pommittavat yleisöä merkityksettömällä viihteellä, sen sijaan, että sytyttävät tärkeällä koulutuksella.
Vaikuttaa siltä, että kertoimet ovat minua vastaan, mutta se ei minua haittaa tai hidasta. Saan todistaa päivittäin, että SISU on hyvin elossa, jatkaessani taistelua toisten oikeuksien puolesta.
Kehotan kaikkia niitä, joilla ei ole ääntä, vaatimaan oikeuttaan puhua ja myös sanoa, mitä ajattelee!