Kerronta kuvien avulla on rajallisempaa ja epätarkempaa kuin kerronta kieliopillisen kielen avulla eli puhuen, kirjoittaen, blisskielellä tai viittomakielellä. Kuvien avulla voi kuitenkin välittää viestejä ja helpottaa sanallisten viestien ymmärtämistä, vaikka puhevammaan liittyisi suuria kielellisiä vaikeuksia.
Ilmaisun tuottaminen yksittäisillä avainsanoilla ja avainkuvilla on yleensä huomattavasti helpompaa ja nopeampaa puhevammaiselle henkilölle, mutta viestien vastaanottajalta se edellyttää enemmän tulkintaa ja tarkentavia kysymyksiä.
Lauseenomainen kerronta auttaa viestinvastaanottajaa, koska sanajärjestys määrittää sisällöstä kuka-tekee-mitä ja mahdollisesti myös missä ja milloin. Lauseenomainen kerronta edellyttää kuitenkin, että kertoja tuntee lauserakenteen ja että kuvien järjestys muuttaa viestin sisältöä.
Riippumatta siitä, tapahtuuko viestintä yksittäisillä avainsanoilla vai lauseenomaisesti, viestin vastaanottajan täytyy osata tulkita viestit oikein. Tulkinta edellyttää tarkentavia kysymyksiä ja sen varmistamista, että viestin perussisältö ei muutu.
Viestin vastaanottajan täytyy myös odottaa ja antaa tilaa verkkaisemmallekin kerronnalle, jotta keskustelu voi edetä mahdollisimman tasapuolisesti ja vastavuoroisesti.
Keskustelukumppani tulkitsee ilmaisut, mutta ei vaikuta kerronnan sisältöön.
Lisätietoa keskustelukumppanin osuudesta viestinnässä
Ilmaisu yksittäisillä avainsanoilla
Avainsanoilla tarkoitetaan viestin sisällön kannalta keskeisiä sanoja. Avainsana voi viitata tekemiseen tai tapahtumaan, tekijään tai tekemisen kohteeseen sekä aikaan tai paikkaan.
Suurin osa kuvien avulla kommunikoivista henkilöistä ilmaisee asiat avainsanoilla ja käyttää niin sanottuja avainsanakansioita.
Avainsanoihin perustuu yleensä myös viestintä tukiviittomilla.
Avainsanoilla tuotetun viestin "matkustaa – kesä" tulkinta edellyttää keskustelukumppanilta tarkentavia kysymyksiä kuten "kuka matkustaa?", "minne matkustaa?".
Kun puhevammainen henkilö viestii avainsanoilla, keskustelukumppanin tehtävänä on esittää tarkentavia kysymyksiä. Tarkentavia kysymyksiä ovat esimerkiksi:
- Kuka tekee?
- Mitä tekee?
- Mihin tekeminen liittyy tai missä se tapahtuu?
- Milloin tekeminen tapahtuu?
Ilmaisu monisanaisesti tai lauseenomaisesti
Sana sanalta lauseen tuottaminen kuvilla ja kansion avulla on kertojan kannalta vaativaa. Lauseenomainen kerronta kuvilla edellyttää kielellisiä taitoja kuten sanajärjestyksen ja muiden kieliopillisten taitojen hallintaa.
Lausetasoisen viestin sisältö kuvilla: minä – matkustaa – loma – Lappi.
Kun ilmaisu tapahtuu lausetasoisesti kuvilla, keskustelukumppanin rooli viestinnän onnistumisen kannalta on yleensä vähäisempi. Kun henkilö tuottaa monisanaisia ja lauseenomaisia viestejä kuvilla, kumppanin tehtävänä on toistaa osoitettujen kuvien merkitykset ääneen ja sillä tavoin varmistaa viestin ymmärtäminen oikein.
Älä unohda sanatonta viestintää!
Samoin kuin puheessa myös puhetta korvaavassa kommunikoinnissa käytetään sanallisen ilmaisun lisäksi sanatonta viestintää: eleitä, ilmeitä ja toimintaa.
Sanattomat viestit ovat spontaaneja, nopeita ilmaisuja, jotka lisäävät kommunikoinnin sujuvuutta. Siksi niiden käyttöä on syytä korostaa myös apuvälineen käytön rinnalla.
Esimerkiksi kuulumisista kysyttäessä välittömin vastaus kerrotaan ilmeellä. Sanallinen ilmaisu tuotetaan vasta sen jälkeen.
Apuvälineellä ilmaisu vaatii lähes aina ponnistelua. Jo apuvälineen käytön harjoittelussa kannattaa panostaa nimenomaan sellaisten asioiden kerrontaan, joita ei voi tuottaa sanattomilla ilmaisukeinoilla.